Ei riittänyt, että sisällissota on runnellut Somalian kansaa jo kaksikymmentä vuotta. Nyt maata koettelee ankara kuivuus, joka vaikuttaa maan väestöön moninkertaisesti pitkittyneen kriisin takia. Somalian kuivuus on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan maailman pahin humanitaarinen katastrofi.
Maan lapsista kolmannes kärsii tällä hetkellä nälänhädästä. Peräti kolme miljoonaa ihmistä tarvitsisi heti humanitaarista apua.
Kymmenet tuhannet somalialaiset ovat joutuneet lähtemään kodeistaan etsimään turvaa ja ruokaa pääkaupungista Mogadishusta sekä naapurimaista.
Tilanne on kestämätön. Maaseudulle jääminen merkitsee nälkäkuolemaa; pääkaupungissa on äärimmäisen turvatonta. Maan levottomuus on haitannut myös kansainvälisen avun lähettämistä Somaliaan.
Al-Shabaab-järjestö ajoi avustusjärjestöt pois kuivan kauden alkajaisiksi. Maailman ruokaohjelma joutui lähtemään maasta viime vuoden alussa, koska järjestön työntekijät olivat vaarassa.
Vauraat länsimaat eivät omista murheistaan huolimatta saa unohtaa Somaliaa. Kansainvälinen vastuuntunto vaatii, että maan auttamiseen osallistutaan yhteisessä rintamassa.
Auttamiskykyjä ja -haluja luonnollisesti varjostavat Eurooppaa ja Amerikkaa vaivaavat velkaantumiskriisit.
Niiden seuraukset saattavat olla vielä arvaamattomia. On tärkeää, että talouskriisit saadaan keinolla tai tai toisella yhteisvoimin hoidettua pois päiväjärjestyksestä.
Mitä nopeammin vaikeudet voitetaan Euroopassa ja Yhdysvalloissa, sitä nopeammin rahkeet riittävät täysipainoisesti Somalian ja muiden katastrofien selvittämiseen.