Suomen väestökehitykseen on ilmestynyt entistä selkeämpi jako menettävään itään ja kasvavaan länteen. Oulun seudulla kasvu jatkuu vahvana.
Väestötilastojen mukaan Suomessa on tällä hetkellä kolme selkeästi muita dynaamisempaa aluetta, jotka kasvavat nopeasti muuttoliikkeen tai hyvän syntyvyyden takia: pääkaupunkiseutu, Tampereen seutu ja Oulun seutu. Myös Jyväskylä on nousussa, mutta esimerkiksi Turku vetää väkeä huomattavan niukasti.
Silmiinpistävin piirre Suomen väestökehityksessä alkaa silti olla jako itään ja länteen. Pääsääntöisesti itä on miinuksella ja länsi plussalla.
Itä-Suomessa puolestaan näyttää siltä, että Pohjois-Karjalan keskus Joensuu olisi ottamassa veturin roolia Kuopiolta. Pohjois-Savo ja Etelä-Savo ovat tällä hetkellä määrällisesti Suomen suurimpia väestön menettäjiä. Paavo Lipposen hallituksen näyttävästi esiin tuoma Itä-Suomi -ohjelma ei näytä saaneen suuriakaan aikaan, ei ainakaan Savossa.
Keinoja olisi kuitenkin keksittävä, kun koko itäinen Suomi näyttää olevan vaikeuksissa, Joensuun kaltaisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaallakin lännellä menee itää paremmin.
Suhteellisesti eniten menettävien alueiden kärjessä on edelleenkin Kainuu, eikä Lappikaan kauaksi jää. Silti muutokset eivät olleet enää viime vuonna lainkaan niin suuria kuin vielä joitakin vuosia sitten. Muuttoliikettä on aina, mutta sen pysyminen hallinnassa on hyvä asia.
Suuren muuton aika Suomessa on ainakin toistaiseksi ohi. Jäljellä on kolme maakuntaa, jotka menestyvät oleellisesti ja ilmeisen pysyvästi muita paremmin: Uusimaa, Pirkanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa.
Oulun rooli on yhä elintärkeä tasapainoiselle aluekehitykselle. Vaikka isoa sisäänmuuttoa ei enää tapahdu, alueen väestökehitys on selkeästi plussalla. Muun maan tavoin myös Oulun seutua leimaa kaupungin ympäristökuntien kasvu.
Limingan kuuden ja puolen prosentin väestönlisäys on koko Suomen ennätys. Yleensä suhteellinen muutos on vain prosentin tai parin luokkaa. Nyt kuudesta suhteellisesti eniten kasvaneesta kunnasta peräti neljä oli Oulun seudulla: Limingan ohella Lumijoki, Kempele ja Ii.
Tällaiset tilastot kertovat siitä, että rakenteellinen muutos Oulun seudulla on yhä täydessä vauhdissa. Ennen kasvustaan tunnettu Oulunsalo näyttää nyt vetävän henkeä. Kovimmassa vauhdissa ovat ne kunnat, joihin liikenneyhteydet ovat viime vuosina parantuneet.
Limingan, Lumijoen ja Iin tapaiset kunnat pystyvät siihen, mihin Oulun kaupunki ei kykene: niissä riittää omakotitalojen tontteja, eivätkä niiden hinnat ole karanneet käsistä. Näissä ympäristökunnissa kuuluu vasaran pauke. Oulunsalossa ja Kempeleessäkin on nostokurki yhä yleisempi näky. Koko Oulun seutu rakentuu pikku hiljaa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
Helsingissä, Tampereella ja Turussa suurta kaupunkia ympäröivät pienemmät kaupungit. Oulun seudulla nopea väestönkasvu on nuorempi ilmiö: ympäröivän maaseudun entiset pikkukunnat ovat yhä kaupungistumassa. Muissa keskuksissa se tapahtui jo aiemmin.
Tämä tarkoittaa samalla sitä, että kokonaisuudesta puhuminen on Oulun alueella ehkä helpompaa kuin muualla. Kuntarajat ovat yhä olemassa, mutta ne eivät muodosta jäykkiä esteitä ihmisten liikkumiselle. Koti ja työpaikka sijaitsevat usein eri kunnissa.
Tämä on yksi tekijä Oulun seudun menestyksen taustalla. Asukkaille seutu on jo nyt selkeä kokonaisuus. Siitä huolimatta kuntien rajoja on yhä tarpeen madaltaa.