Tyrnävä
Päivä paistaa ja taiteilija Pia Hentunen kärrää hevosenlantaa. 21-vuotias Limppu-ruuna höristelee korviaan, ja viereisellä laitumella nyökyttelee päätään Heta-tamma nisillään vielä nimetön varsa.
"Elämä on puuhasteluvoittoista", Hentunen huokaisee. "Ei voi puhua niin sanotusti elämänhallinnasta, kun on aina puoli askelta jäljessä."
Pirkolan tilan idylli on koukuttava. Paarmat villiintyvät hevosen hiestä, niittyleinikit keikkuvat keltaisina, itsetunnoltaan pullistunut Napoleon-kissa kiipeää tallin katolle vaanimaan pikkulintuja. Kesässä on taikaa. Elämä ei silti ole silkkaa auvoa. Freelancer-taiteilija elää kädestä suuhun. Se kysyy epävarmuuden sietokykyä.
"Suurimmalla osalla kuvataiteilijoista vuosi alkaa aina ikään kuin yt-neuvottelulla. Ikinä ei voi tietää, tuleeko vuodesta kohtalainen vai
katastrofi", Hentunen toteaa. "Tässä ammatissa ei ole mitään jatkumoa, jossa pääsisi jotenkin ´ylemmille tasoille´, vaan aina palaa lähtöpisteeseen."
Pia Hentunen rakastaa luonnonläheistä elämää ja eläimiä. Taiteilijana hänet tunnetaan maalaisaiheista, mutta myös kantaa ottavista perheinstituution kuvista.
"Ei merta edemmäs kalaan. En koskaan keksi aiheita. En lähde turhaan työhuoneelle istuskelemaan. Ajattelen, ja jostakin alkaa pukata kuvia. Jotkut asiat vaan jäävät pyörimään päähän. Kauhean usein se on arki - onpa yllättävää. Se vaan tulee kuviksi."
Hentunen on asunut Pirkolan tilalla Tyrnävällä vuodesta 2000.
"En mä mikään emäntä ole. Olen maailman surkein huushollerska", Hentunen tyrmää. "Hoidan niin, että lapset pysyy ruuassa ja vaatteissa. Kuskaan harrastuksiin, niinku myös isäntä joutuu tekemään. Ja hoidan nämä elukat. Mutta siihen se rajoittuu. Kaikki sisäkukat olen tappanut. Ei ehdi pyöriä sisätiloissa."
Lue lisää perjantain Kalevasta!