Perinteisten lankapuhelinyhteyksien käyttö vähenee vääjäämättä. Se heikentää monen maakunnallisen teleyhtiön tulevaisuudennäkymiä.
Puhelinlangat laulavat yhä, mutta toisin kuin ennen. Perinteinen lankapuhelin on väistymässä kotitalouksissa, ja saman tien on nykyisen kuparilankaverkon kohtalo tullut mietinnän alle.
Lankapuhelimella on yhä kiistattomia etuja, kun kyse on pelkästä puhumisesta. Linjan laatu on lähes aina hyvä, puhelut ovat edullisia ja hinnaltaan vakaita, ja mikä tärkeintä, ei ole huolta sähkökatkoista, ei akkujen loppumisesta eikä verkkojen kaatumisesta.
Siitä huolimatta kehityksen suunta on selvä. Lankapuhelin on enää 64 prosentilla kotitalouksista, kun sellainen kymmenen vuotta sitten oli 94 prosentilla eli käytännössä jokaisessa kotitaloudessa.
Nyt perheissä melkein kaikkien taskussa pullottaa oma kännykkä, ja vaikka vanha lankapuhelin vielä eteisen nurkassa pysyykin, se pirahtaa soimaan yhä harvemmin.
Moni vetää tästä omat johtopäätöksensä: matkapuhelimellakin pärjää. On turha maksaa lankapuhelimesta perittäviä korkeita oheismaksuja.
Muutama vuosi sitten modeemin kautta käytetty internet oli kupariverkon pelastus, mutta nykyään tietokoneyhteyksiin on tarjolla aina vain uusia vaihtoehtoja, joilla jokaisella on erilainen nimilyhenne. Yhteistä niille on, että ne tekevät kiinteän televerkon tulevaisuuden yhä epävarmemmaksi.
Liikenne- ja viestintäministeriön teettämä, perjantaina julkistettu tutkimus toteaa selvin sanoin, että kuparinen liityntäverkko säilyttää asemansa kiinteän laajakaistan perusinfrastruktuurina edelleen. Toisin sanoen vaikka puhelut lankoja pitkin ovat vähenemässä, tietoliikennettä niiden kautta kulkee yhä.
Ongelmia tulee silti vastaan etenkin, kun haja-asutusalueilla pitäisi tarjota laajakaistapalveluita. Perinteisen puhelinverkon kunnostus ei hevin tule kannattavaksi.
Sonera on jo ottanut yhteyttä yli 3 000 asiakkaaseen eri puolilla Suomea tarjoten 300 euron puheaikaetua, jos asiakas luopuu kiinteästä yhteydestä. Operaattorin näkökulmasta kylän viimeisiin taloihin tulevat pylväslinjat ovat yksinkertaisesti ylipitkiä.
Etätyötä on usein tarjottu vaihtoehdoksi työllistymiseen maaseudulla. Se ei silti välttämättä onnistu odotusten mukaan, jos se on riippuvaista tehokkaista tietoliikenneyhteyksistä. Tasavertaisten edellytysten tarjoaminen maan joka kolkkaan ei ole ilmaista, eikä aina mahdollistakaan, vaikka tahtoa olisi. Esimerkiksi Pielavedellä on pyritty operaattorien, kunnan ja EU-rahoituksen yhteistyöllä vetämään valokuitukaapeli joka kylään, mutta pitkien yhteyksien vuoksi yli 150 taloutta putoaa laajakaistayhteyksien ulkopuolelle.
Teleliikenteen murros Suomessa koskee myös kiinteitä verkkoja. Toistaiseksi ei onneksi ole puhelinalalla näköpiirissä samaa temppua, joka televisioissa toteutuu kesällä 2007, kun perinteiset analogiset televisiot yksinkertaisesti pimenevät. Valtakunta siirtyy hallituksen päätöksellä digitaaliaikaan, vaikka hyvin suuri osa katsojista ei koe siihen mitään halua tai tarvetta.
Lankapuhelin on hyvin luotettava laite, eikä ihmisiä ole mitään syytä pakottaa luopumaan siitä. Mutta selvää on, että kehitys aiheuttaa päänvaivaa monelle puhelinyhtiölle. Muutokset alalla ovat nopeita, niiden tahdissa tulisi pysyä ja samaan aikaan tulisi pystyä vastaamaan perinteisen verkon ylläpidosta. Vaarana on, että maan eri alueet voivat joutua kohtuuttoman eriarvoiseen asemaan.