Kirjoittaja toimii Oulun yliopiston Centre for Wireless
Communications -tutkimus-
yksikössä tutkimuspäällikkönä.
Oulun yliopistossa on jo useamman vuoden ajan kehitetty langattoman sairaalan toimintamallia yhteistyössä paikallisten sairaaloiden ja yritysten kanssa wilho (wireless hospital) -tutkimusohjelmassa.
Uusilla sovelluksilla helpotetaan ja nopeutetaan sekä potilaiden että henkilökunnan päivittäisiä rutiineja. Perustoiminnoista esimerkiksi kanttiinissa tai vessassa käynti ovat vuodepotilaalle vaikeita, jos hän on yhdistettynä johonkin elintoimintoja mittaavaan laitteeseen.
Tällaisia ovat esimerkiksi potilaita monitoroivat anturit, jotka voivat olla yhteydessä mittalaitteeseen tai näyttöön myös langattoman teknologian avulla eli ilman kaapeliyhteyttä. Tällöin potilaan olo ja liikkuminen helpottuvat huomattavasti.
Automaattinen järjestelmä voi ohjata potilaan sairaalan ilmoittautumistiskiltä laboratorioon. Tällöin käytävällä liikkuva potilas tunnistetaan hänellä olevan pienen radiolaitteen avulla. Sairaalan tietojärjestelmästä saatavan tiedon perusteella potilas opastetaan edelleen oikeaan paikkaan.
Itseään koskevaa tietoa potilas voi seurata seinillä olevista näyttöruuduista. Henkilötietoja näyttöruuduissa ei kuitenkaan intimiteettisuojan vuoksi näytetä.
Sairaaloista löytyy lukuisia muita sovellusalueita, joissa toimintaa voidaan tehostaa uusien radioteknisten ratkaisujen avulla.
Teknologian hyödyntämisen tulee kuitenkin olla käyttäjälähtöistä eikä teknologiavetoista. Näin uudet ratkaisut saadaan parhaiten hyötykäyttöön. Tämä on varmistettu ottamalla käyttäjät alusta asti hankkeeseen mukaan, koska kentältä saatava palaute ja ideat ovat tärkeä osa kehitystyötä.
Yksi uusien sovellusten vaatimuksista on, että niiden tulee kuluttaa erittäin vähän virtaa. Tämä taas pidentää niiden toiminta-aikaa. Pienitehoiset radiolähetteet aiheuttavat myös vähemmän häiriötä sekä toimintaympäristöönsä että ihmisen fysiologiaan. Näin laitteille voidaan taata turvallinen käyttö, eivätkä ne häiritse muita laitteita tai ole terveydelle haitallisia.
Nykyisten ja uusien sovellusten sujuva yhteensovittaminen varmistetaan sillä, että uudet päätelaitteet toimivat useamman eri radiostandardin kesken. Jo olemassa oleviin standardeihin perustuvat uudet ratkaisut tarjoavat lisäksi nopeimman pääsyn kilpailluille markkinoille. Langattomien potilaslaitteiden vaatimuksiin kuuluu se, että laitteiden tulee olla pienikokoisia ja halpoja.
Uusien radiolaitteiden pitää liittyä jo olemassa olevien laitteiden muodostamaan verkkoon itsenäisesti. Jos päätelaite pystyy automaattisesti hoitamaan käyttöönottoon liittyvät toiminnot, saadaan myös teknologiapelkoa vähennettyä.
Ympäristön vaihtuvien olosuhteiden, kuten ilmanlaadun mittaus ja monitorointi tulevat lisääntymään tulevaisuudessa vielä nykyisestään. Tällöin päätelaite voi olla yhteydessä eri ympäristön mittauspalveluihin ja esimerkiksi astmaatikolla on mahdollisuus saada helposti reaaliaikaista tietoa ilmanlaadusta.
Vastaavasti omaa terveystietoa voi tallentaa automaattisesti tietopankkiin, josta se on hoitohenkilökunnan saatavilla paikasta riippumatta. Toisaalta eri tietojen yhdistäminen ja käyttäjien liikkeiden seuranta voidaan nähdä "isoveli valvoo"- tyyppisenä riskinä.
Tulevaisuudessa haastetta tarjoaa paitsi teknologian kehitys, myös toiminnan eettisyydestä ja tietoturvasta huolehtiminen Tavallisista kuluttajalaitteista terveydenhuollon laitteet eroavatkin niiden toiminnalle ja tietoturvalle asetettujen tiukkojen vaatimusten osalta.
Koska "sairaalabisnes" tarjoaa erittäin laajat kansainväliset markkinat, on mittaus- ja tiedonsiirtomenetelmien kehitystyö sairaalaympäristöihin aktiivista ympäri maailmaa. Ihmisten ja laitteiden paikannuksen sekä samanaikaisen tiedonsiirron mahdollistava teknologia soveltuu yleisesti käytettäväksi myös muissa ympäristöissä. Näin ollen uuden teknologian mahdollinen käyttäjäkunta laajenee sairaaloiden ja terveydenhuollon ulkopuolelle.