Lapualainen kun olen, niin jonkinlainen kansanliike tässä tarvitaan, puuskahtaa yrittäjä Juhani Malkamäki suomalaisten poliitikkojen ja samalla kuluttajien perin hitaalle sytytykselle energiansäästöasioissa.
Tekes pyrkii antamaan oman kimmokkeensa kaivatulle kansanliikkeelle. Kunnianhimoisena tavoitteena on viisinkertaistaa suomalaisen energiatekniikan vienti vuosikymmenen loppuun mennessä. Tätä varten perustettu 5-vuotinen Densy-ohjelma on energiateknologioiden osalta suurin toistaiseksi, runsaat 50 miljoonaa euroa. Kehittäjien innostus on selvästi yllättänyt vastuulliset.
Vaan ihan tyhjästä ei ala ponnista, vienti on jo ollut 1,3 miljardin euron luokkaa. Vapautuneiden energiamarkkinoiden imuun pitäisi kuitenkin auttaa - Wärtsilän tai ABB:n rinnalla - nyt myös pienempiä valmistajia.
Malkamäki kuuluu näihin pk-yrittäjiin. Lämpöpumppujen valmistaja kaasutti äskettäin suttusäässä henkensä kaupalla 400 kilometriä Helsinkiin seitsemän minuutin tähden. Tuon verran hänelle oli varattu esittelyä varten. Ajaessaan yrittäjä laski tusina öljyrekkaa. Yksi niistä retkotti nurinniskoin omakotitalon puutarhassa. "Mitä tää Suomi on", hän parahtaa.
Oikeastaan Suomen tilaa pitäisi penätä sähkö- ja öljymonopoliajan edustajilta. Fortumin edustuksen kautta firma myi viime vuonna tasan kolme lämpöpumppua. Kaikkiaan laitteita kaupattiin Suomessa 4 000.
Määrä on surkea verrattuna Ruotsiin. Naapurissa viime vuonna myydyistä 38 000 lämpöpumpusta jo lähes joka toinen tuo lämmön tontiltaan puoli-ilmaiseksi, suoraan maaperästä. Ruotsi onkin laskenut leikkaavansa sähköntarvetta kahden ydinvoimalan verran.
Suomalaisista uudisrakennuksista yhä joka toinen varustetaan sähkölämmityksellä. Runsas kymmenys kotitalouksista valitsee öljyn.
Viisi prosenttia talonrakentajista hankkii puuperäisen lämmityksen. Ja vain kaksi sadasta päätyy maalämpöön. Se yhdessä lämpöpumpun kanssa vähentää sähkön tarpeen kolmannekseen perinteiseen omakotitaloon verrattuna. Sijoitus maksaa itsensä takaisin seitsemässä vuodessa.
Sähkön varaan rakentavien osuus on käsittämätön, kun ajatellaan tavoitteita, joita Suomi on kirjoittanut lippuunsa Kioton ilmastosopimuksen toteuttamiseksi. Kansallisen ilmastostrategian mukaan puolet hiilidioksidipäästötavoitteesta aiotaan vähentää energiansäästötoimin sekä lisäämällä uusien energiamuotojen käyttöä.
Lämpöpumppu sopisikin Kioton vertauskuvaksi. Silti pioneereja näkyy vain siellä täällä. Tuusniemi Kuopion lähellä esimerkiksi on varustanut uudisalueen maalämpöputkin. Närpiöläinen kasvihuoneyrittäjäkin panostaa järki kädessä maan antiin.
Laitetuottajien vikana on tosin ollut se, että he ovat vaatineet asiakasta haalimaan itse tekniikan kokoon. Vasta nyt luvassa on pakettiratkaisuja.
Mutta vientistrategioiden vahvistukseksi tarvitaan myös - Ruotsin lailla - selkeitä poliittisia impulsseja. Vasta huomion kiinnittäminen oikeisiin ratkaisuihin luo kotimaahankin markkinat hajasijoitetuille energiamuodoille.
Apua olisi jo nimellisestäkin investointiavusta, jos sillä edistetään kotimaisia bioenergiamuotoja, kuten puuteknologioita. Samalla luodaan kestäviä työpaikkoja.
Todellisen sysäyksen taas antaisi sääntö, joka vaatisi sähkölämmitystä suunnittelevalta vaikkapa rajusti tiukemmat eristykset kuin kestäviä energiamuotoja kaavailevalta. Muuten katsomme hölmöyttämme vierestä, kun 1960-luvun talojen öljytankitkin pian vaihtuvat sähköpattereiksi.