Rakennusten lämmittämisessä kannattaa suosia ympäristöystävällisiä energiamuotoja. Keinojen pitää kuitenkin olla järkeviä. Sähkölämmittäjiä ei voi yhtäkkisesti asettaa kohtuuttomaan asemaan.
Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam kokeili kepillä jäätä tai luki sitten vain enempiä miettimättä virkamiestensä laatiman tekstin, kun hän keskiviikkona toi julki ajatuksen rakennusten sähkölämmityksen ympäristöverosta. Laajan kummeksunnan jälkeen ministeri jo samana iltana selitti, ettei vielä esittänyt mitään ja että asiaa vasta selvitetään ministeriössä. Perjantaina oli ministerin mukaan kyse enää siitä, että vero koskisi vain uusia pientaloja ja ainoastaan niitä, joissa suoran sähkölämmityksen rinnalla ei ole mitään muuta lämmitystapaa.
Alkuperäisen ajatuksensa ministeri toi esille päivänä, jolloin Pohjois-Suomen lämpötilat olivat 10:n ja 20:n pakkasasteen välillä. Suomessa taloja on lämmitettävä yhdeksästä kymmeneen kuukautta vuodessa. Sen vuoksi lämmitys ei saa täällä maksaa kohtuuttomasti. Se on yksi keskustelun peruslähtökohdista.
Toinen periaatteellinen asia on, että yhtä lämmitysmuotoa ei voi yhtäkkisesti asettaa selvästi muita heikompaan asemaan. Se ei olisi kansalaisten oikeudenmukaista kohtelua. Talon lämmitysjärjestelmää ei vaihdeta kuin pesukonetta.
Ministerin perjantainen radiohaastattelu huojentaa suorasähkölämmittäjien mieltä. Kun tarkennus kuultiin vasta parin päivän päästä alkuperäisestä puheesta ja ankaran röykytyksen jälkeen, herää epäilys, että ministeriön valmistelussa todella on ollut idea ympäristöveron kohdistamisesta kaikkiin sähkölämmittäjiin. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun Helsingin Kasarmikadulta on nähty olevan pitkä matka muualle maahan ja elämän realismiin.
Ministerin mukaan rakennusten lämmitys aiheuttaa noin 30 prosenttia Suomen kasvihuonekaasujen päästöistä. Pientalojen sähkölämmityksen hän näki energia- ja ilmastopoliittisesti isoksi ongelmaksi. Etenkään suora sähkölämmitys ei ympäristön kannalta olekaan ongelmaton. Mutta mitä sitten sähkön tilalle?
Puu ja turve sekä öljy ovat Suomessa lämmitysmuotoina sähkön jälkeen toiseksi yleisimmät. Turve ei ole polttoaineena erityisen ilmastoystävällinen, ja sen käyttö vaatii aina kuljetuksen tuotantoalueilta käyttäjälle. Sama pätee öljyyn, joka sekin lisää hiilidioksidipäästöjä ja on uusiutumaton luonnonvara. Kaukolämpö on monissa keskuksissa hyvin toimiva, kuluttajallekin edullinen ja varsin ympäristöystävällinen vaihtoehto. Kaukolämpöputkien vetäminen kauas keskuksista ei kuitenkaan ole käytännössä mahdollista.
Ongelmattomia vaihtoehtoja ei ole. Energiansäästöä on syytä suosia ja ainakin uusien talojen energiatehokkuusvaatimuksia voidaan tiukentaa. Sähköstä on kuitenkin lämmityksessä mahdotonta päästä kokonaan eroon. Sitä on vain pyrittävä tuottamaan niin, etteivät hiilidioksidipäästöt lisäänny.
Ympäristöministeriön mukaan paine sähkölämmityksen hintaan tulee Kioton ilmastopöytäkirjasta sekä kotimaisen ilmasto- ja energiastrategian toimeenpanosta. Kioton sopimuksen sisältöön Suomi ei voi vaikuttaa, ja on hyvä, että sopimus saatiin voimaan. Kansallinen strategia on sen sijaan suomalaisten käsissä. Se ei ole tänne jostain ylhäältä laskeutuva ohjeistus.
Ministeriön ajattelutapaan liittyy sekin kiusallinen piirre, että kansalaisia halutaan ohjata oikealle tielle rangaistuksen luonteisella verolla. Monen sähkölämmittäjän siirtymistä esimerkiksi kaukolämpöön voitaisiin kepityksen sijaan suosia porkkanoin, kuten verovähennyksin.