Ajokeli: Tiet ovat liuk­kaat ja lu­mi­sa­de hei­ken­tää nä­ky­vyyt­tä

Aluevaalit: Etsi Kalevan alue­vaa­li­ko­nees­ta sopiva ehdokas

Läm­pe­ne­mi­nen vie so­pu­li­vael­luk­set

Lämpenevät talvet uhkaavat siirtää tunturisopulien suurvaellukset historiaan. Nature-tiedelehdessä julkaistu tuore norjalaistutkimus löysi selvän yhteyden säätekijöiden ja sopulimäärien välillä.

Talvella monen tunturisopulin elämä päättyy pedon kynsiin.
Talvella monen tunturisopulin elämä päättyy pedon kynsiin.

Lämpenevät talvet uhkaavat siirtää tunturisopulien suurvaellukset historiaan. Nature-tiedelehdessä julkaistu tuore norjalaistutkimus löysi selvän yhteyden säätekijöiden ja sopulimäärien välillä.

Mitä suurempi oli suhteellinen ilmankosteus ja mitä tiiviimmäksi lumipeitteen alimmainen kerros painui, sitä vähemmän maastossa oli sopuleita.

Ilmankosteus kertoo veden määrästä, ja vetiset talvet tietävät tulvia hangen alla elävien sopulien talvilaitumille. Tiiviiksi pakkautuva lumipeite estää niinikään sopulien liikkumisen maanpinnan sammalikoissa. Tulos perustui 38-vuotiseen sopuliseurantaan ja ilmastotietoihin.

Ilmastotekijöiden vaikutusta sopulikantojen huipun leikkaajana on spekuloitu aiemminkin, mutta norjalaisten työ osoittaa ilmiön ensimmäistä kertaa laajan aineiston voimalla.

Sopulien säännöllinen kannanvaihtelu katosi tutkimusalueella Etelä-Norjassa vuoden 1994 jälkeen, eikä entisen kaltaisia huippuvuosia ole sen jälkeen havaittu.



Ei se lumen määrä,
vaan laatu


Tutkimus ei ole suoraan sovellettavissa Lapin sopuleihin, huomauttaa Metsäntutkimuslaitoksen professori, sopuleja pitkään tutkinut Heikki Henttonen. "Etelä-Norjan suuret tunturit ovat eri asia kuin pohjoinen Fennoskandia." Vaikka laji on sama, dynamiikka Fennoskandiassa on erilaista kuin Norjan eteläisillä korkeilla tuntureilla.

"Norjalaisten tutkimusalueella sopuleilla oli selvä 3-4 vuoden runsausvaihtelu, jollaista meillä ei ole koskaan ollut", Henttonen havainnollistaa. Lapissa sopulimäärät vaihtelevat paljon epäsäännöllisemmin ja huippuvuosia on harvassa.

Ilmastonmuutos on Henttosen mukaan kuitenkin varteenotettava uhka myös Suomen ja Pohjois-Ruotsin tuntureiden sopuleille. Norjalaistutkimus osoittaa, että pienetkin muutokset ilmastossa voivat vaikuttaa eliöihin. "Ei se lumen määrä, vaan laatu", Henttonen tiivistää.

Erityisesti vesisade keskitalvella on kohtalokasta, sillä maanrajaan valuva vesi jäätää sammalpatjat. Sopulikantojen runsastuminen ylitiheäksi kannaksi eli vaellusmääriin taas vaatii lisääntymistä myös lumen alla ja useampana talvena peräjälkeen. Henttosen mukaan sopulit syövät sammalta talvella "kauheat määrät".

Jotta sopulivaelluksia nähtäisiin Lapissa tulevaisuudessakin, talviset lämpöjaksot eivät saisi yleistyä jokavuotisiksi. "Kunnon vaellus vaatisi vähintään kaksi, mieluiten kolme hyvää talvea peräjälkeen", Henttonen laskee.

"Meillä sopulikannat olivat hyvässä nousussa syksyllä 1997 ja syksyllä 2001. Molempina talvina tammikuun lämpöaalto romahdutti kannat", Henttonen muistelee.



Vaellusta edeltää talvilisääntyminen


Henttosen mukaan myös alkutalven lumisuus on tärkeää. Tunturisopulin talvehtiminen onnistuu parhaiten parimetrisen lumipeitteen alla, mutta syystalven kova pakkanen ja vähälumisuus ovat huono yhdistelmä.

Tällä hetkellä sopuleista on kertynyt satunnaistietoja Suomen Lapista muun muassa Enontekiöltä, Saariselältä ja Hammastunturista. Henttonen ennustaa kuitenkin sopuleille säistä riippumatta synkkää talvea. "Myyräkannat ovat romahtaneet täysin melkein kaikkialla Lapissa, ja pedot hävittävät kyllä sopulit kevääseen mennessä."