Lämpö ja huumori ovat keskeiset kulmakivet Kajaanin kaupunginteatterin kevään ensi-illassa Mihin sateenkaari päättyy. Tapperin taiteilijaveljeksistä kertova Vesa Tapio Valon näytelmä kantaesitetään Kajaanissa 21. helmikuuta.
Valo on kirjoittanut näytelmän Harri Tapperin tekstien pohjalta. Ilkka Laasonen ohjaa, ja kun vielä näyttelijät tulkitsevat, ei luvassa ole dokumenttia tai näköispatsasta Saarijärven Tappereista.
"Harri Tapperin tekstit ovat hyvää kaamosajan luettavaa. Niitä lukiessa alkaa aurinko jo paistaa sieltä kirjasta", ohjaaja Laasonen sanoo.
Laasosen mukaan teksteissä on radikaalisuutta: lämpimät tunteet ja välittäminen ovat nykyajassa radikaaleja, katoamassa olevia luonnonvaroja.
"Ei silti ole tarkoitus pyrkiä näkemyksellisyyteen pessimismin kautta."
Lähes koko
teatteri mukana
Mihin sateenkaari päättyy työllistää melkein koko teatterin. Neljää veljestä, Markoa, Harria, Kainia ja Yrjöä, esittää kaikkiaan 12 näyttelijää, neljä miesnäyttelijää ja kahdeksan poikaa, melkein kaikki Kajaanin tanssiteatterista. Äiti Ainojakin on neljä, ja muuta sukua ja väkeä lisäksi.
Poikaporukka tenttasi innolla Harri Tapperia veljesten lapsuudesta, ja kirjailija selitti. Pojille selvisi muun muassa, mitä tarkoittaa tytölle läyryäminen.
Aikuisina Markosta tuli kirjailija, Harrista opettaja, Kainista kuvataiteilija ja Yrjöstä lavastaja.
"Ainakin pääsiäiseksi palasimme kaikki maailmalta kotiin ja muistelimme lapsuuttamme, paimenretkiä, tukin uittamisia ja urheilua. Ajatus oli, että lapsuusmuistot tallennettaisiin. Vasta kun jäin eläkkeelle aloin kirjoittaa muistilapuille asioita heti kun muistin, ja laitoin laput kenkälaatikkoon. Kun laatikko täyttyi, lajittelin muistelukset ja kirjoitin kirjan Näin syntyvät revontulet."
Sekä lukijat että kustantaja pyysivät jatkoa, ja niin syntyivät Kerrothan oi koivu ja Tulva. Vielä Tapper kirjoitti sukunsa pohjalaistaustoista Pitkäsuisten suvun.
Vesa Tapion Valon tekstissä on Harri Tapperin mielestä kaikki kohdallaan, vaikka se ei olekaan dokumenttia.