Silmukka silmukalta, sentti sentiltä. Punaista raitaa, oranssia räväkkyyttä. Väliin valkoista tuiketta ja muutama virkattu silmukka. Mahtuupa sekaan myös ketunhäntä.
Kalevan Kudomme joulua -juttusarjan kaulahuivia on kudottu tai neulottu – kummin vain halutaan sanoa – lämmöllä, hymyssä suin.
Juttusarja alkoi yhtä aikaa joulukalenterin luukkujen avaamisen kanssa, ja viimeiseen luukkuun sarja on myös hyvä lopettaa.
Kutojia oli kaikkiaan 23. Joukossa enemmän tai vähemmän julkisuudessa tunnettuja ihmisiä. Oululaisia ja lähin seudun asukkaita. Nuoria, vanhoja, miehiä ja naisia.
Puikkoja on heiluteltu kodeissa ja työn lomassa. Paloautossa, lentoasemalla, kaupassa, ravintolassa, spinningpyörän selässä, saarnastuolissa.
Kutomisen lomassa on käyty läpi lapsuuden jouluja, arjen iloja ja suruja, elämän käännekohtia.
Jokainen tapaaminen on ollut ainutlaatuinen. Jokainen kutoja on ainakin yrittänyt edistää yhteistä käsityötä, vaikka kudelmaa olisi pidetty käsissä elämän ensimmäistä kertaa.
Yhteinen kudelma on ollut osoitus yhteisöllisyydestä, yhteisestä hyvästä.
Nyt työ on valmis. Oulun maamerkki, Kaarlo Mikkosen suunnittelema Toripolliisi, on saanut lämmintä kaulaansa. Toivottavasti kaulahuivi lämmittää siellä mahdollisimman kauan. Toripolliisin lisäksi myös ohikulkijoita.
”Se näyttää tosi hauskalta ja iloisen väriseltä. Sopii Toripolliisille tosi hyvin”, tuumasivat valmista kaulahuivia katsomaan saapuneet Pentti Kela, Airi Kananen ja Virva Pisano.
Kukin heistä osallistui neulomisurakkaan omalla vuorollaan. He myös mittasivat valmiin huivin perinteisellä askelmitalla. Saapastelu osoitti, että huivilla on mittaa noin kuusi metriä.