Huonoja uutisia etelän kalastajille: luvassa vähemmän taimenta ja siikaa ja enemmän särkeä. Toistaiseksi kyseessä ei tosin ole kiveen hakattu totuus, vaan arvio. Ilmaston lämpeneminen lämmittää myös sisävesiä ja hyödyttää lämpimästä nauttivia kaloja ja heikentää kylmän veden lajien kantoja.
Asiaa selvittänyt Jani Heino painottaa, ettei Suomessa ole vielä tehty tarkkoja lajikohtaisia ennusteita siitä, miten kalojen ja muiden vesieliöiden levinneisyydet muuttuvat. Suomen ympäristökeskuksessa tutkijana työskentelevä Heino on laatinut yhdessä Raimo Virkkalan ja Heikki Toivosen kanssa artikkelin ilmastonmuutoksen vaikutuksesta sisävesilajeihin. Artikkeli on julkaistu kansainvälisesti arvostetussa Biological Reviews -sarjassa.
Artikkelissa käsitellään lähinnä Pohjois-Amerikassa ja Britanniassa tehtyjä havaintoja muutoksia lajien levinneisyydessä. Suurin osa käsittelee lajeja, joita ei tavata Suomessa, mutta havainnoista voi päätellä, mihin suuntaan Suomessakin mennään.
Todennäköisimmin lämpenemisestä kärsivät ne kylmän ja viileän veden kalat, jotka elävät jo muutenkin esiintymisalueidensa rajalla. Heino arvelee, että esimerkiksi Etelä-Suomen taimenkannat voivat taantua. Toinen häviäjä voi olla siika.
Voittajiksi lämpimissä vesissä selviävät särkikalat, jotka voivat hyötyä myös ilmastonmuutoksen epäsuorista vaikutuksista. Sekä lämpeneminen että valumavesien lisääntyminen voivat rehevöittää pohjoisen karuja vesiä, mikä sopii särkikaloille.
Lämpeneminen voi auttaa happikatoon
Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa eniten pieniin ja mataliin vesiin.
"Vaikutus on suurin latvapuroissa ja pienissä lammissa, jotka voivat jopa kuivua helpommin. Tällaisissakin vesissä on kuitenkin hyvin runsas eliölajisto", Heino selittää.
Suurissa vesistöissä vaikutus on pienempi, Suomessa esimerkiksi Saimaassa, Päijänteessä ja Oulujärvessä syvänteistä löytyy joka tapauksessa viileää vettä.
Ilmaston lämpeneminen voi kuitenkin myös hyödyttää ainakin tietynlaisia sisävesiä. Kun talvet lämpenevät, lyhenee myös aika, jolloin järvet ovat jääpeitteen alla.
"Ainakin periaatteessa happikadosta kärsivien järvien tilan pitäisi parantua, kun jääaika vähenee esimerkiksi kuukauden tai kaksi."