Oulu Ainakin palkkatyökseen urheilun parissa toimivien pitäisi opetella toimimaan oikein hyväksikäyttötapauksissa, sanoo psykologi Soili Poijula. Hyväksikäytettyjä lapsia ja nuoria työssään auttava Poijula sanoo, että oikeanlainen suhtautuminen vaikuttaa uhrin selviytymiseen.
"Vaikka on lämmin sydän, pään pitää pysyä kylmänä. Jos ympärillä suhtaudutaan tapaukseen maailmanloppuna, vaikutus uhriin on paljon voimakkaampi", hän teroitti oululaiselle seuraväelle.
Lisähaastetta liikunnassa ja urheilussa ilmituleviin tapauksiin tuo se, että lapselle on vahingollista myös joutua seuraamaan sivusta hyväksikäyttöä, vaikkei itse fyysisesti uhriksi joutuisikaan. Apua tarvitsee koko ryhmä.
Poijulan näkemyksen mukaan lapsi on yleensä heikoilla silloin, kun kyse on sanallisesta häirinnästä.
"Jos lapsella ei ole todistajanaan yhtä tai mieluimmin kahta aikuista, lopputuloksena on yleensä soppa, jossa syytetty aikuinen on oikeassa", hän pahoittelee.
Monen mielessä hyväksikäyttäjä on mies ja uhri tyttö. Poijula nostaa esiin tasa-arvon negatiivisessakin asiassa.
"Naiset käyttävät hyväksi tyttöjä ja poikia, mutta se tabu", hän sanoo.
"Usein poikien oireilua ei osata tunnistaa hyväksikäytöstä johtuvaksi. Siinä missä tyttö oireilee sisäänpäin, masentuu ja viiltelee itseään, pojan oireet suuntautuvat ulospäin esimerkiksi aggressiivisuutena ja päihteiden käyttönä."
Sekä Poijula että Suomen Liikunnan ja Urheilun yhteiskuntavastuupäällikkö Nelli Koivisto korostavat varhaisen puuttumisen tärkeyttä.
"Vastuu on aina aikuisella. Lapsi tai nuori ei välttämättä tiedä, missä sallitun raja kulkee", Koivisto korostaa.
"Myös silloin, kun kyse on idolirakastumisesta ja aloite tulee nuorelta itseltään."
Rajan erottaminen ei välttämättä ole kovin vaikeaa.
"Jos ei tunne oloaan turvalliseksi, vaan epävarmaksi, hämmentyneeksi tai loukatuksi ja tilanne on epämiellyttävä, on se riittävä peruste puhua asiasta", Koivisto sanoo.
"Eräs isä määritteli puuttumisen tarpeen niin, että tietäisi kyllä, jos kyse olisi omasta lapsesta."