Aurinko nousee, eikä maassa ole kastetta. Aika on herätä ja lähteä liikkeelle.
Toukokuinen kevätpäivä luuli sunnuntaina olevansa kesäpäivä ja antoi taivaan täydeltä parastaan. Oulunkin seutu muuttui viikonloppuna liikkujan paratiisiksi.
Ihmiset ottivat lämpimästä säästä kaiken irti. Ehkä joku istui patiolla ja joku grillasi takapihalla, mutta moni käytti aikaansa myös liikunnallisesti.
Veljesten tennisottelu
Sunnuntai on ehtinyt vasta keskipäivään, mutta joka puolella Oulua näkee urheilevia ihmisiä. Tuossa menee lenkkeilijä, tuossa rullaluistelija. Tuolla pelataan jalkapalloa, tuolla ultimatea. Yksi tulee vastaan kilpapyörällä, toinen sauvakävellen.
Myös Lintulan urheilukeskuksen tenniskentät ovat täyteen varattuja, siksi Juuso ja Sami Leskinen ovat saaneet vain tunnin vuoron.
Sama sukunimi, lienevätkö teini-ikäiset veljeksiä?
"Valitettavasti", 15-vuotias Sami Leskinen murjaisee ja vilkaisee vuotta vanhempaan isoveljeensä.
No, kumpi veljeksistä on niskan päällä tenniksessä?
"Minä", pojat ilmoittavat lähes yhtä aikaa.
Sunnuntaina kello 12 korvilla moni nuori on vasta heräämässä. Leskiset ottavat sen sijaan mittaa toisistaan tenniskentällä.
"Tämä on toinen kerta tänä keväänä. Lämmittelemme alussa muutaman minuutin ajan ja aloitamme sitten pisteiden laskemisen. Yleensä pelaamme kaksi tuntia, mutta nyt kentille oli tungosta", Leskiset kertovat.
Rattaille vauhtia
Sunnuntai on pannut aikakirjoja sen verran sekaisin, että muun muassa Värtön, Tuiran ja Nallikarin rannoilla näkee jo ehtaa auringonpalvontaa.
Rullaluistimilla liikkuvan Salla Savelan vakioreitti kulkee Kastellista juuri Värtön ja Tuiran kautta Nallikariin ja takaisin.
"Noin puolitoista tuntia ja ehkä 16 kilometriä", Savela tietää.
Savela pukkaa edessään rattaita, joissa istuu elämäänsä tyytyväisenä puolentoista vuoden ikäinen Benjamin. Kolmipyöräisen juoksurattaiden ja rullaluistimien yhdistelmä ei ole Savelan mukaan lainkaan vaarallinen.
"Turvallisempaa tämä on kuin yksin, koska vauhti ei pääse liian kovaksi. Tämähän on kuin rollaattorin kanssa liikkuisi", Savela sanoo ja esittelee rattaiden käsijarrusysteemiä.
Savela liikkuu paljon ja Benjamin on ehtinyt olla jo monessa mukana.
"Helpompaa tämä on kuin olla neljän seinän sisällä. Benjamin tykkää katsoa asioita ja höpöttää. On mahtavaa liikkua tällaisella säällä."
Hiekka ja asfaltti kuumana
Tuiran rannan beach volley -kentät ovat kesäisin kovassa käytössä. Nyt hiekka on kuumaa lentopalloilijoiden iloksi jo toukokuussa.
Ettan ja ONMKY:n naisten joukkueiden salikaudet ovat kaukana takana, mutta pallo pysyy hyppysissä. Martta Fredrikson, Aleksandra Helin, Maija Sutinen ja Eija Haapalainen ovat saapuneet veden äärellä olevalle kentälle heti yhdentoista jälkeen.
"Tämä on ihan vain hupia meille. Kesäkauden korkkaus tuntuu mukavalta. Olimme päättäneet jo viikolla, että lähdemme tänään pelaamaan", tytöt kertovat.
Kun Tuirasta liikahtaa Nallikaria kohti, ei urheilevia ihmisiä tarvitse etsiä suurennuslasilla. Oulun pyörätiet ovat luotuja liikkumiseen.
Markus ja Iida Vähäkankaalla on jo pidempi lenkki takanaan. Pariskunta on kuluttanut tossujaan lämpimällä asfaltilla puolimaratonin verran.
Markus Vähäkankaan haaveena on jo pitkän aikaa ollut maraton ja tämä on yksi askel kohti tavoitetta. Kahden viikon kuluttua Vähäkangas juoksee Terwahölkässä virallisen puolimaratonin ja myöhemmin syksyllä ehkä täydet 42,195 kilometriä.
"Olin rapakunnossa, kun aloitin harjoittelemisen kahdeksan kuukautta sitten. Puolimaraton on aika helppo, mutta maraton on todellakin tuplasti pidempi."
Kauniimpi puolisko on silti kuulemma pariskunnan lenkkeilyhullu.
"Lasten takia pääsemme harvoin yhtä aikaa lenkille. Minulla meinaa vähän kateus iskeä", Iida Vähäkangas naurahtaa.
Tällä kertaa hoitopaikka on löytynyt Toppilansaaren mummolasta. Yksi asia Vähakankailta on kuitenkin unohtunut.
"Emme ottaneet ollenkaan juotavaa mukaan. Jouduimme juomaan matkan varrella vesipostista."
Niin, eihän toukokuussa ole yleensä kovin läkähdyttävää juosta.