Toivoniemen tornitalojen välissä kyyhöttävä sauna oli aikoinaan Oulun tunnetuimpia julkisia löylynheittopaikkoja.
Kiuas kylmeni lopullisesti 80-luvun lopussa. Sen jälkeen suurin osa rakennuksesta on ollut musiikkikäytössä.
Ensin saunan valtasi musiikkiliike. Kun kyseinen liike lopetti toimintansa, yläkertaan rakennettiin studio ja alakertaan bändien treenitilat. Tuolloin elettiin vuotta 2000.
Yhteensä rakennuksessa musiikkikäytössä neliötä on parisensataa, ja entisen löylyhuoneen tilalla on soittohuone.
Koko rakennus ei ole pyhitetty musiikille, sillä toisaalla rakennuksessa sijaitsee toivoniemeläisten varastoja, pyykkitupa sekä kuivaushuone. Asukassaunakin löytyy.
Yläkerran studiossa on kolme tarkkaamoa, joissa kussakin toimii itsenäinen yrittäjä. Alakerrassa harjoittelevat Erkki ja Tähti, Kammarit, Little Fiat, Sohva, Mojo Zombies ja Banjo Caster.
Tilakokonaisuus on vuokralla Toivoniemen huoltokeskukselta.
Yläkerran studiossa on tehty tähän mennessä useita kymmeniä levyä.
Ääntä tallennetaan digitaalisesti, mutta nurkasta löytyy myös vanha analoginen nauhuri.
"Jotkut artistit haluavat analogista lämmintä ääntä", studiopäällikkö Matti Niemi selittää.
Kyseistä tallennusmuotoa käytti muun muassa Garbo viimeisimmällä kiekollaan.
"Analoginen ääni on pehmeydessään ja sielukkuudessaan jotakin sellaista, mitä digitaalisella tekniikalla ei vieläkään pystytä saavuttamaan", Niemi arvioi.
Muusikoiden ei tarvitse tuoda saunastudioon välttämättä omia instrumenttejaan, sillä kaikki tarvittavat instrumentit pysytään järjestämään soitettaviksi. Tai ainakin melkein kaikki.
"Flyygeliä on hankala saada mahtumaan studion ovesta," Niemi naurahtaa.
Tänä keväänä studiossa ovat työskennelleet muun muassa Rautsi, Mira & Brainless, Henry Ojutkangas, Yläsiirtola Ramblers ja Sohva.
Alakerran ja yläkerran muuttaminen studiokäyttöön ei ollut kovin mittava toimenpide. Niemi kertoo, että suurin ponnistus oli tiilisen savupiipun purkaminen.
"Siinä oli noin viisi tonnia tiiliä", Niemi muistelee.
Alakerran treenitiloissakin voi tallentaa musiikkia, sillä kerrosten väliin on vedetty ääni- ja kuvakaapelit.
Harjoitustilassa on perinteinen treenikämppätunnelma: vahvistimia, kitaroita, plektroja, lukuisia virvoitusjuomapulloja ja lattialle unohtaneita plektroja sekä katkenneita kieliä.
Yläkerran studio puolestaan panostaa tarkoituksenmukaisuuteen, sillä eteisen, vessan ja pienen keittiön lisäksi sieltä löytyvät vain soitto- ja tarkkaamotilat.
Niemi tuumaa talouden laskusuuntauksen lupailevan kiireisiä aikoja musiikin tallennukselle.
"Ihmisillä on enemmän vapaata aikaa ja tehdä levyjä", hän myhäilee.
Äänityskalustojen sekä levyprässäyksen halventumisen myötä levyn tekeminen ei ole enää maata mullistava juttu. Samalla studioiden tuntiliksat ovat tulleet alas.
Nykyisin lähes jokaisessa studiossa tunnilta pitää maksaa kahdesta kolmeen kymppiä. Singlelevyn saa noin 700 eurolla.
Monet artistit tekevät levyjä käyntikortiksi saadakseen keikkoja
"Silloin levylle halutaan mahdollisimman autenttinen live-soundi", Niemi selittää.
Toisaalta kotistudiot ovat myös yleistyneet.
Periaatteessa levyn tekemiseen ei tarvita muuta kuin pari kunnollista mikrofonia ja hyvä tietokoneohjelma.
"Hyvää jälkeä syntyy vaikka olohuoneessa", Niemi summaa.
Mutta mitä artistin pitää tietää, ennen studioon saapumista?
"Pitää olla selkeä näkemys, mitä on tulossa tekemään. Studioon ei kannata tulla harjoittelemaan ja kokeilemaan. Se johtaa syvälle suohon."