"Jos juoksisimme tukirahojen perässä, työt jäisivät tekemättä", sanoo lammasfarmari Maksim Haurinen Metselitsan karjalaiskylässä Jessoilassa.
Venäjällä maataloustuet ovat niin raskaan byrokratian takana, että niitä saavat vain suuret tilat. Maksim Haurinen on sitä mieltä, että pienviljelijällä olisi oltava vähintään kirjanpitäjä päästäkseen kaikesta osalliseksi. Niinpä Maksim ja hänen Lena-vaimonsa tyytyvät tulemaan toimeen omillaan.
Hauristen yksityistila Jessoilassa on harvinaisuus. Koko Karjalassa oli vuonna 2005 vain noin 80 yksityistä viljelijää. Yritysmuotoisia farmaritalouksia oli 460.
Hauristen tie Metselitsan kylään kulki Imatjärven kautta. Siellä pariskunta asui 12 vuotta ilman sähköä ja muita mukavuuksia.
Kun lapset tulivat kouluikään, perhe päätti rakentaa hirsitalon tien varteen. Karjasuojan he ostivat lakkautetulta sovhoosilta.
"Meillä on yksi lehmä, viisi vasikkaa, 60 lammasta, 11 sikaa, 6 kanaa, viisi kissaa ja kaksi koiraa", luettelevat kilvan perheen lapset.
Haurisen perheeseen kuuluu kaksi omaa lasta, kaksi ottolasta ja kaksi sijaiskotilasta läheisestä lastenkodista.
"Kaikki lapset ovat omia", sanoo Maksim lämpimästi eikä asiaa tarvitse epäillä, sillä kaikki kuusi lasta kutsuvat Lenaa äidikseen ja Maksimia isäkseen.
Porsaita naapureille,
lihaa kyläläisille
Haurisilla ei ole ollut ongelmia tuotteidensa myynnissä. Lähinaapurusto suorastaan jonottaa saadakseen porsaan kesäksi lihotettavaksi. Sian ja lampaan liha myydään Jessoilassa torilla tai suoraan tilalta. Koko tuotantoketju on omissa käsissä kasvatuksesta teurastukseen ja myyntiin.
Ja kun Venäjällä ollaan, niin kaupasta löytyy aina huvittaviakin piirteitä.
Hauriset myivät aiemmin lihaa suoraan läheiselle lastenkodille, mutta sitten tuli voimaan määräys, jonka mukaan lastenkoti ei voi ostaa muuta lihaa kuin filettä. Se on taas ulkomailta tuotuna halvempaa kuin Hauristen tilalta.
Oppia Ruotsista,
koneita Suomesta
Hauriset ovat kehittäneet tilaansa ja asuinolojaan määrätietoisesti vuosi vuodelta. He ovat ostaneet heinänkasvatukseen soveltuvaa maata 22 hehtaaria ja sovhoosi on tarjonnut lisämaata karjasuojan ympäriltä. Jo nyt heinää riittää myös myyntiin.
Maatalous on nostettu Venäjällä yhdeksi tärkeimmistä kehittämiskohteista kansallisessa ohjelmassa. Sen myötä viljelijöille ovat avautuneet myös lainahanat.
Haurisetkin ovat käyttäneet tarjousta hyväkseen ottamalla 300 000 ruplan (9 000 euron) lainan viideksi vuodeksi. Rahoilla he ostivat pakettiauton, jolla tuotteet kuljetetaan myyntiin.
Hauristen tilan konekanta on tyydyttävä. Käytettyjä maatalouskoneita hankittiin Suomesta, kun niitä vielä sai kohtuullisilla tullimaksuilla tuoda.
Nyt tämä väylä on käytännössä tukossa vaikka kansallinen ohjelma sisältääkin joitakin tullihelpotuksia.
Hauriset kouluttautuvat hankkimalla jatkuvasti alan uusinta tietoa Pohjois-Karjalasta ja Ruotsista, jonne he lähtevät jo toistamiseen ensi syksynä opiskelemaan lammastaloutta.
"Haluamme oppia lisää myös nahkojen parkitsemisesta", Lena sanoo silittäen Maksimin sylissä olevaa perivenäläistä romanovska-lammasta.
Aseet hyviä,
aurat huonoja
Hyväntuuliset Maksim ja Lena Haurinen luottavat tulevaisuuteensa lammasfarmareina, vaikka myöntävät, että ongelmia on paljon. Venäjä on kuitenkin heidän mielestään menossa oikeaan suuntaan presidentti Vladimir Putinin johdolla.
"Aseet ja avaruusalukset meillä on jo hyviä, toivottavasti saamme pian myös kunnollisia traktoreita ja työkoneita", Maksim nauraa.
Haurisilla on kaksi vanhaa traktoria, joista toinen on neuvostoajoilta tuttu telaketjutraktori.
Hauriset ovat pohtineet myös kaikkialla askarruttavaa Putinin seuraajakysymystä. Vaalit ovat vuoden kuluttua. Masimin ehdokas on varapääministeri Dimitri Medvedev, Lenalle kelpaa myös entinen puolustusministeri Sergei Ivanov, jonka Putin nosti alkuvuodesta samanarvoiseen asemaan Medvedevin kanssa.
"Valinta on varmaankin jo tehty ja me tyydymme siihen. Pääasia että uusi presidentti kävelee itse ja puhuu oikeaa venäjää", he sanovat pilke silmäkulmassa.