Rovaniemi Yliagrologi Pauli Korteniemi, 68, jatkaa Sirkka ja Ahti Riskun rahaston 2 500 euron tuella Lapin lammasmerkkien keräämistä. Kulttuurirahasto arvosti rovaniemeläismiehen lampaanhoitoperinteen keruun korkealle, sillä apuraha myönnettiin ilman hakemusta.
Vielä 1950-luvulla, kun kylät veivät lampaansa yhteisille metsälaitumille, ne merkittiin porojen tavoin omistajansa korvamerkillä. Seuraavalla vuosikymmenellä lampaat siirtyivät kotilaitumille hakoihin, ja merkinnästä luovuttiin. Nyt merkkien taltioinnilla on jo kiire, sillä muistajat ovat käymässä vähiin.
"Monista kylistä vastataan jo, ettei täällä kukaan niistä muista enää mitään", Korteniemi kertoo.
Lampaanhoito oli entisaikoina omavaraistalouden muoto, ei liiketoimintaa kuten nyt. Lammas oli huonojen aikojen kotieläin. Rahaa oli vähän, mutta ihmisiä paljon, ja lampaasta saatiin monenlaista hyötyä: lihaa, villaa ja nahkaa.
Pauli Korteniemi on urakoinut jo talteen noin 530 erilaista lammasmerkkiä, mutta vain Lapista. Hän toivoo, että Oulun läänissäkin pantaisiin kiireesti keruu käyntiin. "Pudasjärvellä, Kuusamossa ja Taivalkoskella on varmasti myös pidetty lampaita metsälaitumilla, joten merkkejä on tarvittu sielläkin", hän arvelee.