Ihmisillä on yleensä selvä käsitys siitä, onko kloonaus oikein vai väärin. Harva kuitenkaan tietää, että kloonaus ei tarkoita pelkästään uusien yksilöiden tuottamista. Yleisesti kloonaus ymmärretään prosessina, jossa luodaan perimältään identtinen kopio eläimestä tai ihmisestä. Tätä kloonauksen muotoa kutsutaan lisääntymistavoitteiseksi kloonaukseksi. Dolly-lammas avasi tien nisäkkäiden monistukseen vuonna 1997.
Dolly saatiin aikaan ns. tumansiirtotekniikalla lähes 300 yrityksen jälkeen. Lampaan munasolun perimän sisältämä komentokeskus eli tuma poistettiin ja se vaihdettiin toisen lampaan maitorauhassolun tumaan. Munasoluun saatiin näin jo olemassa olevan lampaan perimä.
Samaa tekniikkaa on nyt käytetty onnistuneesti jo yli kymmenen eri nisäkäslajin kloonaukseen, joista viimeisin oli koira.
Tiedemaailmassa eläinten kloonauksen onnistuminen on ollut iso edistysaskel. Yhtenä motiivina on ollut se, että tekniikkaa voitaisiin myöhemmin soveltaa sukupuuton kynsissä oleviin eläimiin.
Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että eläinten kloonauksen alkuperäinen tavoite on hieman hämärtynyt. Amerikasta löytyy jo firmoja, jotka kloonaavat maksusta kissoja, koiria ja hevosia. Kissastaan saa identtisen kopion 30 000 dollarilla.
Onko ihminen seuraava?
Lisääntymiseen tähtäävän kloonausmenetelmän tultua rutiininomaisemmaksi yhä useammin heitetään huolestuneena ilmaan ajatus siitä, milloin ensimmäinen ihminen kloonataan. Muutama vuosi sitten klooniraskaudesta jo raportoitiin, mutta vauvaa ei koskaan tuotu julkisuuteen.
Periaatteessa ihminen voidaan kloonata vaikka pienestä ihonpalasesta. Vaikka monien eläinlajien kloonaus näyttääkin onnistuvan tumansiirtotekniikalla, voi olla, että ihmisen kloonaus on vaikeampaa.
Suurimpana rajoittavana tekijänä on munasolujen saatavuus. Eläinten kloonauksissa on yleensä tarvittu satoja munasoluja yhden yksilön aikaansaamiseksi. Lisäksi yli puolet raskauksista on päättynyt keskenmenoon.
Kantasolut parantajina?
Kloonauksella ei kuitenkaan tarkoiteta pelkästään uusien yksilöiden tuottamista. Suurin osa alan tutkijoista ei ole kiinnostunut ihmisen kloonauksesta, vaan he haluavat tuottaa pelkästään ihmisen kloonattuja soluja. Terapeuttinen kloonaus pyrkii saamaan aikaan kantasoluja, joita elimistö ei hylji.
Kantasolut ovat solujen esimuotoja, jotka erilaistuvat esimerkiksi maksa-, sydän- ja verisoluiksi. Kantasoluilla on kyky erilaistua vain tietyiksi solutyypeiksi. Kaikkein erilaistumiskykyisin on hedelmöitynyt munasolu. Siitä muodostuu jakautumisien ja erilaistumisien kautta kaikki kudokset ja lopulta koko yksilö.
Muut kantasolut jaetaan kolmeen ryhmään: alkioperäiset, sikiöperäiset ja aikuisten kantasolut. Alkioperäisiä kantasoluja saadaan hedelmöityshoidoissa ylimääräisiksi jääneistä alkioista, kun taas sikiöperäiset kantasolut ovat peräisin keskeytetyistä raskauksista.
Aikuisten kantasoluilla on huomattavasti huonompi erilaistumiskyky. Parhaiten aikuisten kantasoluja saadaan luuytimestä, joka tuottaa veren soluja. Kantasolututkimus saattaa lähitulevaisuudessa mullistaa monien tautien hoidon. Kantasoluista toivotaan parantajaa mm. nuoruusiän diabetekseen, Parkinsonin ja Alzheimerin tauteihin.
