petri.hakkarainen@kaleva.fi
Merten takaa meille saapuneet puute ja kurjuus ovat mörköjä, joiden voimasta ja koosta on monenlaisia käsityksiä. Siinä missä toiset arvelevat, ettei nyt paisuvasta lamasta nousta ennalleen enää koskaan, toiset moittivat mediaa liioitelluilla lamajutuilla melskaamisesta.
1990-luvun lamaan verrattuna keskustelu laman olemuksesta ja seurauksista on joka tapauksessa nyt monipuolisempaa. Älä ruoki lamaa -liike on jopa saanut vastapainokseen Facebookiin Ruoki lamaa -ryhmän.
Lomautus ja viimeistään lopputuli ovat tavalliselle palkansaajalle pienen maailmanlopun paikka. Sekin pitää kuitenkin voida sanoa, että Suomella menee edelleen hyvin. Keskustellaan ja etsitään ratkaisuja, mutta itketään vasta sitten jos aihetta itkuun tulee.
Viime vuodenvaihteessa Suomessa oli noin 160 000 työtöntä eli saman verran kuin vuotta aikaisemmin. Nyt määrä kasvaa. Jos ilman työtä jäisi tänä vuonna esimerkiksi 100 000 ihmistä, olisi se kuitenkin vain neljä prosenttia työvoimastamme.
Korot ovat laskeneet. Rakentamisen ja ruuan halventumista odotellaan. Matkailussa otetaan askel kohti kotimaan kohteita ja kultaista 1960-lukua, jolloin perhe kiersi kuplavolkkarilla leirintä-alueita, asui Sopu-teltassa ja keitteli perunoita kuhmuisessa kattilassa Kosan-keittimellä.
Kurjisteluromantiikkaan ei ole syytä sortua, mutta Ruoki lamaa -ryhmän näkemyksiä voi pohtia. Heidän mukaansa lama puhdistaa vääränlaista ja kannattamatonta liiketoimintaa sekä karsii turhia kuluttamistottumuksia.
Laman tervetulleeksi toivottelijat tähdentävät, että oravanpyörästä pois putoaminen voi avata kokonaan uuden elämän. Aikaa jää perheelle, elämän ihmettelemiselle ja harrastuksille. Se olisi kuitenkin mukava tietää, ajattelevatko näin jo laman kolhaisemat vai ne, jotka hyvin palkatussa työssään näkevät päiväunia vapaudesta.
Lama luo ostajan markkinat. Pikaruokapaikoilla ja halpakaupoilla menee hyvin, Ruotsin ja Viron risteilyt myyvät, panttilainakonttoreissa kuhisee. Taloudellinen toimeliaisuus muuttuu, muttei sammu. Kuluttajalla on vara vaatia parempaa laatua ja palvelua.
1960-luvun alussa Suomessa oli alle 200 000 autoa. Köyhyys oli etenkin maalla vain köyhyyttä. Hurjan elintasonousun myötä vielä jäljelle jääneestä köyhyydestä tuli myös kurjuutta.
Laman ruokkijat muistuttavat aivan aiheellisesti, ettei tavara tuo onnea. Viime laman aikana myyntinsä moninkertaistanut Tokmanni-halpakauppaketju on jo ottanut vinkistä vaarin ja poistaa taulutelevisiot valikoimistaan. Jos taantuma iskee päälle oikein kunnolla, saattavat uusiksi myyntihiteiksi nousta vaikka mato-onget ja keittokirjat.
Lama on seurauksiltaan vielä täysin arvaamaton koettelemus. Mutta kun se kerran on täällä, sen kanssa on elettävä. On eletty ennenkin, jopa sotien ja vainojen kanssa. Ja välillä laulettu ja naurettukin.
Lama saattaa olla myös ympäristön ystävä. Energian kulutus ja sitä kautta saasteiden määrä laskee, kun ei niin kovin välttämättömän tavaran tuotanto vähenee. Halvempaa sähköäkin on jo lupailtu.
Työnantajalle voi tulla kiusaus kiristää suitsia, kun kilpailu työstä kovenee. Toisaalta Ruoki lamaa- ryhmässä muistutetaan, että laman myötä joustavan vuokratyövoiman kysyntä voi kasvaa. Silloin pääsisi pätkätyöläinenkin valitsemaan.