Suomen talousluvuissa näkyy pitkästä aikaa lievää kasvua. Se ei sinällään paljon helpota, sillä maa on kompastunut kovin syvään kuoppaan. Mutta vihdoin voi alkaa uskoa siihen, että pahin olisi jo nähty.
Suomessa on tänä vuonna tehty taloushistoriaa jo aivan riittämiin. Numerot ovat pudonneet vielä nopeampaa vauhtia kuin 1990-luvun alun lamassa, ja se on paljon. Kaikki vertailut viimevuotisiin tilastoihin ovat olleet aivan kaameita.
Kuluvan vuoden lopulliset talousluvut puuttuvat vielä, mutta varmaa jo on, että vuosi 2009 näyttää syvän synkältä. Silti vuoden ehkä sittenkin voi päättää toiveikkuuden tunteisiin. Tilastokeskuksen mittareissa vuoden kolmannella neljänneksellä näkyy jo lievää eli 0,3 prosentin talouskasvua edelliseen neljännekseen verrattuna. Tosin Tilastokeskus on saman tien muuttanut mittauskäytäntöjään, jolloin vertailuluvutkin muuttuivat.
Desimaaleihin ei kannata tuijottaa, sillä täyttä totuutta ei niistä löydy. Oleellista on, että pudotus on selvästi ohi. Viime vuoteen verrattuna talous on yhä syöksyssä, mutta kuluvaan vuoteen nähden ei enää ole. Pohjalle kolistiin hetkessä.
Nousu on hitaampaa, mutta synkistelystä on korkea aika päästä eroon. Kyllä tämä tästä vielä kohenee.
Se odotus ei tosin paljon lohduta niitä, jotka ovat ehtineet menettää työpaikkansa. Ansiosidonnainen päiväraha päättyy 500 päivän jälkeen, ja aivan liian monella se huoli on ensi vuonna edessä. Työttömyys ei mitenkään ehdi oleellisesti kohentua ensi vuoden aikana, ja todennäköisimmin työttömyys on yhä kasvussa. Tässä vaiheessa puhe talouden kohentumisesta on teoriaa, huoli työpaikasta on käytäntöä.
Nykyisen laman inhimillinen hinta lasketaan viiveellä. Korkea siitäkin tulee, vaikka nyt eivät pankit ole kaatumassa eivätkä velan kirot kansalaisille yhtä suuria kuin 1990-luvun alussa.
Mutta jossain vaiheessa pudotuksenkin on käännyttävä toiseen suuntaan. Monessa muussa maassa siitä on ollut jo viitteitä. Suomi on jämähtänyt jälkeen, sillä vientiteollisuuden tilaukset ehtivät kerta kaikkiaan kadota. Nyt liikettä alkaa olla. Parhaassa tapauksessa metsäteollisuudenkin harvennushakkuut ovat jo ohitse. Kuunvaihteessa Stora Enso ilmoitti, että jo suljettavaksi päätetty Sunilan sellutehdas avataan uudelleen. Se oli odottamaton yksittäinen myönteinen uutinen. Todella suuri henkinen vaikutus olisi sillä, että tappotuomio Varkauden tehtaiden yltä väistyisi.
Kaikkiin toiveisiin talouden kääntymisestä on tosin yhä liitettävä vahva varaus siitä, ettei mikään ole vielä varmaa. Maailmalta tulevat viestit ovat ristiriitaisia. Toisaalla viestit käänteestä ovat selkeitä, toisaalla maalaillaan eteen uusia talouskauheuksia.
Näin ollen varminta on pelata varman päälle. Keskuspankkien on tarpeen yhä pitää korkonsa alhaalla, valtioiden on tarpeen jatkaa elvyttämistä. Tätä korkolinjaa on äskettäin kannattanut Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtaja Ben Bernanke. Japani taas kertoi tiistaina uudesta tuhdista elvytyspaketista.
Ei tämäkään riskitöntä ole. Varoitellaan elvytyksen nostaman kysynnän tilapäisyydestä, dollarin romahtamisesta, inflaation riskistä ja niin edelleen. Totuus lienee se, ettei talouden syväkulkuja vieläkään osata kunnolla ennakoida. Päätöksiä on silti tehtävä.
Juuri nyt Suomen osalta vahvin veikkaus on, että pikkuhiljaa tämä alkaa tästä taas parantua. Ylöspäin kipuamista riittää pitkäksi aikaa, sillä pudotus viime vuodesta on ollut lähellä kymmentä prosenttia. Sellainen rasittaa kauan.