Maailmantalous kasvaa ennustettua hitaammin. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tuoreimman suhdannekatsauksen mukaan kokonaiskysyntä supistuu.
Maailmantalous ei saa kaivattua tuulta purjeisiinsa tänäkään vuonna. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n uusi suhdannekatsaus ennustaa kituliasta kasvua.
IMF on heikentänyt kasvuennustettaan edellisestä, viime lokakuussa julkaistusta katsauksesta. Valuuttarahaston mukaan maailmantalous kasvaa tänä vuonna 3,5 prosenttia. Ensi vuonna kasvun arvellaan olevan hivenen rivakampaa, 3,7 prosenttia.
IMF:n esittelemät luvut eivät ole mukavaa katseltavaa euroalueen talouksille, joissa maailmantalouden piristymistä on odotettu kuin kuuta nousevaa.
Suhdannekatsaus kertoo karusti, ettei laman niska ole Euroopassa vielä taittunut. Vuoden 2008 finanssikriisistä alkanut hitaan talouskasvun aika jatkuu huolimatta Euroopan keskuspankin EKP:n pyrkimyksistä vauhdittaa kysyntää ja pankkien rahoitushalukkuutta.
Kansainvälisen valuuttarahaston laskelmat ovat muuttuneet pessimistisimmiksi varsinkin Aasian heikentyneen taloustilanteen vuoksi. Maailmantalouden toisen veturin, Kiinan, kansantalouden kokonaistuotannon kasvu osoittaa vaarallisia hidastumisen merkkejä.
Viime vuonna Kiinan talouskasvu oli talousasiantuntijoiden arvioiden mukaan yli 7 prosenttia. Kiina julkisti viralliset tilastot myöhään tiistai-iltana. IMF on arvioinut Kiinan kasvun olevan tänä vuonna 6,8 prosentin luokkaa ja ensi vuonna enää 6,3 prosenttia. Monien ekonomistien mukaan IMF:n esittämät kasvuarviot saattavat olla yläkanttiin.
Kiina on merkittävä markkina-alue ja tuotteiden valmistuspaikka länsimaisille yrityksille. Kiinassa valmistettujen tavaroiden viennin hiipuminen tulee näkymään Kiinan tuotannossa sekä myös lainanannossa ja kiinteistöjen hintojen halpenemisessa. Hitaan kasvun kausi iskisi koko voimallaan Kiinaankin.
Mikäli kasvu sakkaa ennusteiden mukaisesti, kansainvälinen kokonaiskysyntä supistuu huomattavaa vauhtia. Sillä olisi puolestaan suuri heikentävä vaikutus maailmantalouteen. Seurauksena olisi kierre, jossa kokonaiskysyntä jatkaisi supistumistaan.
Euroalueelle sellainen tekisi pahaa jälkeä. Inflaatio painuisi entistä alemmaksi, jolloin hintojen lasku hidastaisi taloutta ja heikentäisi jäsenmaiden kykyä hoitaa velkojaan. Nousun mahdollisuudet olisivat entistä enemmän kiven alla.
Yhdysvaltain ennustettua parempi talouskasvu ja halpeneva öljy eivät välttämättä riitä kohentamaan huononevaa kehitystä. Yhdysvallat ei pysty yksin vetämään muuta maailmaa kasvu-uralle.
Vaikka matala öljynhinta virkistää teollisuusmaiden taloutta, se vie kasvun edellytyksiä öljyä tuottavilta kehittyviltä mailta ja Venäjän markkinoilta. Niissä vienti ei vedä.
Uhkakuva on sekin, että öljynhinta nousee talouden piristymisen ja kasvaneen kysynnän vuoksi yhtä nopeasti kuin se on laskenut. Orastava talouskasvu tallautuisi äkkiä kohonneeseen energianhintaan.