Kolumni

Laman jälkeen

Nyt on jo yli puoli vuotta vaikeroitu sitä, kuinka meitä ja koko maailmaa vaivaa taantuma, lama, kriisi ja katastrofi. Kuitenkin maailman merkit näyttävät jo jotain aivan muuta.

Nyt on jo yli puoli vuotta vaikeroitu sitä, kuinka meitä ja koko maailmaa vaivaa taantuma, lama, kriisi ja katastrofi. Kuitenkin maailman merkit näyttävät jo jotain aivan muuta.

Tällä viikolla esimerkiksi lottoarvonnoissa on ollut jaossa enemmän rahaa kuin koskaan ikinä milloinkaan ennen, yli 15 miljoonaa euroa yhteensä. Samalla viikolla kerrottiin jossakin ainakin yhdestä yrityksestä, josta ei ole ketään irtisanottu eikä lomautettu, eikä edes aloitettu yt-neuvotteluja - en tosin muista, missä kerrottiin ja mikä yritys se oli. Stora Ensokin ilmoitti ostavansa puolet Uruguaysta kasvatusmetsäksi, koska siellä kuitupuu kasvaa ihan eri tavalla kuin Kemijärvellä. Pankinjohtaja Björn Wahlroos on jo moneen otteeseen kertonut, ettei hän ainakaan tunne itseänsä ollenkaan köyhäksi. Islanti ei ole mennyt konkurssiin enää moneen kuukauteen.

Tämäkö siis lamaa? Ei ole enää, sillä nuo ovat selviä merkkejä siitä, että nousu on alkanut kohisten. Jos vielä lähiaikoina saamme kuulla, että hillavuodesta tulee poikkeuksellisen hyvä eikä halla pane porkkanasatoa, on turha puhua enää edes taantumasta.

On siis alkanut aika varautua siihen, miten selviämme nousukaudesta. Onneksi meillä on nyt hyvää ja tuoretta kokemusta siitä, miten lamasta selvitään. Talouskasvun aikana pitää vain kääntää temput toisin päin, niin kyllä tästäkin ylitse päästään.

Laman uhatessa esimerkiksi korkotasoja tiputettiin ennätysmäisen alas, paikoin melkein nollaan. On nähtävissä selvä yhteys siinä, että mitä matalammat korot, sitä heikompi talous. Vahvaan talouteen on syytä varautua nostamalla korkotasoa askel askeleelta, puoli prosenttiyksikköä kerralla, vaikkapa joka viikko. Jo syksyyn mennessä koroprosentti lähentelee kymmentä, jolloin taas rahaa kannattaa omistaa. Kun kaikki rupeavat sitä haalimaan, nousukausi ei pääse riistäytymään käsistä, vaan se saadaan ehkä pysymään vain lievänä elpymisenä. Jos meillä on vielä malttia palata ahneuden aikaan, saatamme selvitä koko talouskasvusta melkein pelkällä säikähdyksellä.

Pörssin pitämiseksi hillinnässä täytyy ruveta ottamaan ihmisiä takaisin töihin, mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän. Tämähän on nähty moneen kertaan: aina kun jokin firma panee porukkaa kilometritehtaalle, sen osakkeiden arvo ponnahtaa nousuun. Totta kai homma toimii myös päinvastoin, eli väkeä palkkaamalla pystytään estämään ylikuumeneminen.

Varma konsti on myös lopettaa kaiken ostaminen. Tähän asti meitä on käsketty ostamaan kaikki mitä irti saadaan, jotta lama saadaan torjutuksi. Päinvastaisissa oloissa on tietysti käytettävä päinvastaista lääkettä. Kun ostaminen lopetetaan hyvissä ajoin, kysyntä ei pääse riistäytymään valtoimeksi eivätkä hinnat ja palkat riehaannu mukana.

Lopuksi on vielä muistettava luopua maltista, tuosta laman ajan yleislääkkeestä, jota on manattu apuun taas kuukausikaupalla. Ei muuta kuin mahdollisimman rajuja palkankorotusvaatimuksia ja tarvittaessa lakkoja päälle, niin emmeköhän yhteisin ponnistuksin pysty estämään nousukauden rymähtämistä päällemme koko tehollaan.