mirja.niemitalo@kaleva.fi
Päivittäiset ilmoitukset yt-neuvotteluista, lomautuksista ja irtisanomisista saavat kylmät väreet kulkemaan. Ohut turvallisuuden tunne karisee ja lamamuistot tunkevat esiin. Moni huokaa tietävästi, että tämä oli odotettavissa. Nyt odotellaan vain niitä vielä synkempiä uutisia ja koetetaan kestää. Pelkona on, että kohta rytisee.
Suomalainen on tottunut siihen, että tässä maailmassa mitään ei saa ilmaiseksi. Kaikkea hyvää seuraa jotain onnetonta, omaan menestykseen ei kannata luottaa liikaa ja missään tapauksessa ei kannata ylpistyä, sillä se tietää vain oletusarvoa korkeampaa pudotusta ja nöyryytystä. Jos tuntuu, että kaikki on hyvin, niin ihan varmasti taivas putoaa pian.
Pelko pahasta karmasta vainoaa vain vielä hetki sitten pettua purrutta suomalaista. Tämä olikin aivan liian hyvää ollakseen totta. Harva liioin haluaa pröystäillä tilanteessa, jossa monilla muilla menee heikosti. Totinen koko kansan köyhäily alkaa välittömästi, kun työttömyysluvut oikeasti lähtevät nousuun.
Nämä ovat juuri niitä psykologisia pelkoja, joita kulutuskysynnän vahvuutta korostavat ekonomistit haluavat torjua. Siitä nimittäin ei tule mitään, jos kaikki kuluttajat vetävät pussinnarut tiukalle ja ryhtyvät säästämään tilanteessa, jossa heillä ei ole siihen todellista tarvetta.
Kotimarkkinat ovat taloudessa edelleen vahva tekijä, eikä niitä ole syytä ryhtyä hyydyttämään turhaan. Ulkoa tulevan globaalin kriisin tuiskeessa on hyvä muistaa, että kaksi kolmesta työpaikasta syntyy edelleen kotimarkkinoiden kysynnästä.
Edelliseen lamaan nähden moni asia on muuttunut. Nyt maksetaan laskua amerikkalaisten ahneudesta, kun 1990-luvun lamaa syvensivät monet kotikutoiset ongelmat ja idänkaupan romahtaminen. Työttömyys ei vielä ole lähtenyt jyrkkään kasvuun, asuntolainojen korot ovat hyvin maltilliset ja öljyn hinta on laskenut.
Faktaa on, että palkansaajien verotus on laskenut jo monta vuotta peräkkäin. Jopa niin paljon, että verotuksen alentamista tärkeämpänä kansalaiset pitävät hallituksen politiikassa työttömyyden ehkäisyä ja hyvinvointivaltion säilyttämistä.
Emme ehkä vielä rakasta veroja, mutta sekään ihme ei liene kaukana. Pääministeri Matti Vanhanen on myös tyrmännyt puheet palkanalennuksista, joiden pelkkä julkilausuminen luo epävarmuutta talouteen.
Vaikka valtiolla on velkaa myös edellisen laman jäljiltä, on valtiontalouden tila ihan eri luokkaa kuin edellisellä kerralla. Työttömyyden ehkäisemiseksi velkaa on mahdollisuus ottaa lisää. Vuosien veronalennusten jälkeen veronkorotukset tosi paikassa ovat myös keinovalikoimassa.
Taantuman tässä vaiheessa hallitus ei liioin suunnittele säästölistoja. Päinvastoin hallitus kasaa parhaillaan kokoon elvytyspakettia, jolla halutaan varmistaa yritysten rahansaanti ja rakentamisen jatkuminen vilkkaana. Jos pankit eivät pysty rahoittamaan yrityksiä, aikoo valtio harkita sitä.
Ja parempi niin. Edellisessä lamassa pienyrittäjät veivät kaatuessaan itsensä ja lähipiirinsä taloudelliseen katastrofiin, mutta pankit selvisivät kuivin jaloin ja saivat vielä sievoiset voitot, kun realisoivat halvalla menneet kodit ja yritykset myöhemmin.
Vanha kunnon keynesiläisyys voi olla valttia lähitulevaisuudessa. Teiden, ratojen, raiteiden, väylien, siltojen, sairaaloiden, vanhainkotien ja koulujen rakentaminen luovat pohjaa hyvinvoinnille myös tulevaisuudessa. Sitten, kun tämän tulevan laman kurimukset ovat vain kurja muisto.