Metsäteollisuuden ahdinko Suomessa on tosiasia, mutta alan yhtiöt näyttävät vetävän siitä jo erilaisia johtopäätöksiä. Stora Enson kovan linjan henkisiä vaikutuksia ei pidä aliarvioida.
UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen ilmoitti elokuun alussa seuraavaa: "Henkilöstö on toiminut rakentavasti ja tulevaisuuteen suunnaten, joten olemme löytäneet pysyviä ratkaisuja kustannusten vähentämiseksi. Tämä on erityisen myönteistä näissä olosuhteissa."
Metsäliitto puhui heinäkuun lopulla tehostamistoimenpiteistä ja rakenteiden uusimisesta, ilman dramaattisia uhkailuja. Kemissä on ilmoitettu yt-neuvotteluista, mutta ei lakkautuksista.
Stora Enso puolestaan varoitti aiemmin kesällä, että kohta leikataan rajusti. Koko yrityksen suomalainen henkilöstö sai odottaa monta viikkoa, mitä tuleman pitää. Nyt se tiedetään. Tehtaita ja koneita kiinni ja giljotiini koko Varkauden kaupungin ylle.
Ovat muutkin metsäyhtiöt tehtaitaan lopettaneet rajulla kädellä, kuten UPM Kajaanissa ja muualla, mutta juuri Stora Enso ja sen johtaja Jyrki Karvinen ovat tulleet koko alan rakennemurroksen symboliksi. Siinä kyse ei ole vain päätöksistä itsestään, vaan niiden toteutustavasta.
Esimerkiksi yhtiön tapa kohdella Varkautta hakee jo vertaistaan Suomen teollisuushistoriassa. Kaupunki lamautetaan kertomalla tehtaiden sulkemisesta lähes varmasti mutta jätetään lopullinen ratkaisu riippumaan syistä, joihin Varkaudessa ei voida vaikuttaa yhtään mitään. Mitä pitkä epävarmuus saa henkisesti aikaan tuhansille tehtaasta riippuvaisille ihmisille?
Ei paperia voi tehdä entiseen tapaan, jos sitä ei käytetä entiseen tapaan. Sille tosiasialle ei voi mitään. Silti on sallittava myös kysymykset siitä, voisiko yhtiö valita jossain kohtaa toisin omaa tulevaisuuttaan vaarantamatta.
Nyt leviää toivottomuuden ja katkeruuden ilmapiiri, joka on vahingollista koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Samalla edessä voi olla vastakkainasettelua, jollaista ei pitkään aikaan ole nähty.
Finnairin eroava toimitusjohtaja Jukka Hienonen on ampunut täyslaidallisia yhtiönsä ammattiliittoja, etenkin lentäjiä vastaan. Nyt paperiliitto puolestaan on pahasti hermostunut Stora Enson toimitusjohtajan Karvisen linjauksista. Yritysjohdon ja ammattiliittojen sananvaihto alkaa saada kovin katkeria sävyjä, vaikka käsillä oleva talouskriisi ei ole kummankaan aikaansaannosta.
Tämä puolestaan on omiaan raivaamaan tilaa poliittiselle populismille, syyttelylle ja katkeruudelle.
Samaan aikaan maassa pitäisi pyrkiä saamaan uusia tulosopimuksia, jotka kantaisivat Suomea talouskriisin yli eivätkä syventäisi vaikeuksia entisestään. Näissä oloissa käyttöä on taskulaskimen ohella myös psykologialla.
Stora Enson linjaukset julkistettiin keskiviikkona. Heti torstaina Metsäteollisuus ry tuli julki omilla tuntuvilla veronkevennysvaatimuksillaan hallitukselle. Myös Karvinen puhui tarpeesta tuntuviin rakenteellisiin muutoksiin, joilla tuotantokustannuksia Suomessa saataisiin alas.
Tämä kaikki ajoittuu ensi viikon budjettiriihen alle.
Varkauden tehtaiden kohtaloa ei näihin vaatimuksiin kytketä. Silti kokonaisuudesta herkästi syntyy se vastenmielinen vaikutelma, että laittamalla kokonainen kaupunki giljotiinin alle kasataan paineita myös maan hallitukselle.
Paperiliitto puolestaan puhkuu kiukkua ja sillä suunnalla rajut puheet lisääntyvät. Tämän kaiken myötä voi tylsäntasaista konsensus-Suomea tulla vielä melkoinen ikävä.