Lamavuosina syntyneet alueelliset erot ovat säilyneet vaikka Suomen taloudella on mennyt lujaa. Pohjois- ja Itä-Suomi eivät ole kyenneet kirimään kiinni Etelä-Suomea uusien työpaikkojen syntymisessä. Työttömyysasteen alue-erojen voimakasta kasvua vuosina 1990 - 93 voidaan selittää sillä, että laman aikana oli maakuntien välillä suuria eroja työpaikkojen häviämisessä.
Esimerkiksi Kainuusta katosi vuoden aikana melkein kolmasosa vanhoista työpaikoista, ja samaan aikaan syntyi uusia työpaikkoja huomattavasti vähemmän. Tiedot käyvät ilmi Palkansaajien tutkimuslaitoksen tekemästä tutkimuksesta. Useimmissa maakunnissa ykköslääkkeenä lamaan sopeutumisessa oli se, että toimipaikoille ei palkattu uusia työntekijöitä. Esimerkiksi Uudellamaalla irtisanomistahti pysyi ennallaan. Talouden elpymisen myötä rekrytointi lähti taas rivakasti liikkeelle.
Selvä poikkeus on Kainuu, jossa turvauduttiin syvimmän laman aikaan tuhdisti sekä irtisanomisiin että uuden väen palkkaamiskieltoihin. Kainuussa yksityissektorin työpaikoista hävisi vuonna 1991 peräti liki kolmannes. Kun uusiakin työpaikkoja sentään syntyi, kokonaisuutena työpaikkojen määrä tippui tuona vuonna viidenneksen.
Parhaiten laman läpi pärjättiin Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla.