Lama ei ole lastensuojelun kannalta pahinta mahdollista aikaa, kenties jopa päinvastoin. Siinä missä nousukauden aikana lastensuojelun tarve kasvoi nopeasti, taantumassa tilanne yllättäen tasaantuu, ohjelmapäällikkö Seppo Sauro Lastensuojelun keskusliitosta kertoo.
"Ehkä laman aikana osataan katsoa asioita toisin silmin", Sauro pohtii.
Lastensuojelun merkitystä lama ei silti vähennä. Sauron mukaan tilanne Suomessa on huono. Nousukauden tarjoamia mahdollisuuksia palvelujen kehittämiseksi ei käytetty hyväksi. Resurssit ovat liian pienet eivätkä vanhat työtavat täysin vastaa enää tarpeita.
Kuntien tarkoitukseen osoittamat rahat valuvat nyt jälkien korjaamiseen, kun painopisteen pitäisi olla ennalta ehkäisevässä työssä. Se tulee kalliiksi ja on epäinhimillistä, Sauro moittii.
Yksin resurssien lisäämisellä kierre ei silti oikene.
"Vastuu ei ole pelkästään viranomaisilla. Vaikka palkattaisiin sata psykologia lisää, se ei ratkaise ongelmia. Tavallisten kansalaisten pitäisi kantaa toistenkin laukkuja", Sauro opastaa.
Lapsiperheet tarvitsevat Sauron mukaan laaja-alaista kumppanuutta ja läsnäoloa, jota ne eivät nykytilanteessa saa.
Lastensuojeluyhdistys Auta lasta ry juhlii perjantaina 40-vuotista taivaltaan Oulussa. Lastensuojelun sijais-, avo- ja jälkihuollon sekä päivähoitopalveluja tuottavan yhdistyksen erityislastenkodissa Hietasaaressa asuu parikymmentä enimmäkseen 14-17-vuotiasta nuorta. Heinäsalmikotiin muuttaa harvoin alle kouluikäisiä lapsia, kertoo Auta lasta ry:n puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen.
"Nuoremmat lapset sijoitetaan yleensä sijaisperheisiin. Meillä on erityisesti teini-ikäisiä poikia, joilla on ollut monenlaisia vaikeuksia esimerkiksi koulunkäynnissä. Myös perhetilanne on monella vaikea: vanhemmat saattavat käyttää liikaa alkoholia tai perheessä on mielenterveysongelmia. Kaikki paikat ovat täynnä", Kemppainen kertoo.
Heinäsalmikodissa on aloitettu uudenlaisena työmuotona niin kutsuttu perheinterventiotyömalli, jossa koko perhe otetaan mukaan esimerkiksi haastatteluihin ja yhteisiin keskusteluihin.
Yhdistys perusti toimintaansa alkuvuosina vahvasti kristillisiin arvoihin, mikä näkyi myös lastenkodin arkisessa elämässä. Neljänkymmenen vuoden kuluessa asetelma on Marja-Leena Kemppaisen mukaan muuttunut.
"Enää ei pidetä esimerkiksi hartaushetkiä, vaan kristillisyys on enemmänkin taustalla", Kemppainen sanoo.