Joka viides nuori on vailla työtä. 15-24-vuotiaiden ikäluokkaan kuuluvista noin 30 000 on ilman koulutus- ja työpaikkaa.
Tilanne on kaikin mittarein heikko, vaikka onkin piirun verran valoisampi kuin taantuman syvimpään aikaan.
Tämä on jo toinen kerta lyhyessä jaksossa, kun työmarkkinaiän saavuttaneet nuoret valmistuvat suoraan kortistoon. Toinen vastaava rykäys tapahtui 1990-luvun laman aikana. Sen silloisille nuorille aiheuttamia vaurioita korjataan yhä.
Talouden suhdanteet ovat varsin tylyjä työmarkkinoille tulevia nuoria kohtaan. Jos saa päättötodistuksen koulusta taantuman aikana, on miltei yhdentekevää, kuinka pitkälle on opiskellut.
Parhaimmillaankin useimmille on tarjolla vain lyhyitä pätkiä. Suurelle joukolle ei niitäkään.
Vaikka talouden pyörät pyörivät taas, nousevat taantuman oloissa kuoppaan pudonneet nuoret pinnalle muita hitaammin. Työttömyys jättää leiman, josta on vaikea päästä irti. Jokaisen taantuman aikana yhteiskunnan rattaista syrjäytyy aina uusia ja uusia nuoria.
Ja kuten tutkimuksin on todettu, syrjäytyneisyydellä on paha taipumus periytyä perheessä sukupolvelta toiselle.
Moni 1990-luvun laman aikana valmistunut heräsi aivan erilaisille työmarkkinoille kuin aikaisemmat sukupolvet. Työelämästä katosi puoli miljoonaa työtä; tehtäviä, joihin ei vaadittu ammattitaitoa ja joihin saattoi aina viime kädessä tarttua. Nuo työpaikat hävisivät pysyvästi.
Työelämä muuttui niin rajusti, että yhä useampaan tehtävään tarvitaan koulutusta ja ammattitaitoa.
Mutta entä kun siitäkään ei ole hyötyä? Nuoria on koulutettu ja kouluttamisen päälle vielä koulutettu, mutta sekään ei ole avannut ovia työelämään. Surullisinta nykyisessä tilanteessa on se, että työtä on vailla tuhansia varsin korkeasti koulutettuja ihmisiä. Edes tohtorintutkinto ei enää ole tae työpaikan saamiselle.
Tämä on johtanut siihen, että monet sellaiset, jotka ovat saaneet töitä, ovat joutuneet ottamaan vastaan koulutustaan vastaamattomia töitä, erilaisia pätkätöitä.
Ja mikä pahinta, niin pienellä palkalla, että sillä on vaikea tulla toimeen.
Väärään aikaan työmarkkinoille tulevien ongelmaksi muodostuu se, että he uhkaavat jäädä seuraavan sukupolven jalkoihin.
Kun talous piristyy, työnantajat palkkaavat herkästi vastavalmistuneita, joilla on tuoreimmat tiedot ja taidot. Kukaan ei ole kiinnostunut enää edellisestä, työttömänä olleesta polvesta.
Suomalainen yhteiskunta on tunnetusti työkeskeinen.
Työ on vanhastaan miehen ja nykyään myös naisen mitta. Ajan henkeen on kuulunut hokema, jonka mukaan tekevä työtä löytää ja että menestyminen on itsestä kiinni. Näin ei vain kaikkien kohdalla ole - ei, vaikka kuinka etsisi ja yrittäisi.
Nuorten työttömyys ei ole näillä näkymin häviämässä mihinkään, vaikka talous kohenee.
Nuorten työllistämiseksi tarvitaan uusia eväitä. Toivottavasti kevään vaalikamppailu nostaa niitä esille, ja ne löytävät tiensä tulevan hallituksen ohjelmaan.