"Onpa homoa." "Ihan lällyä." "Tuollaista muniinpuhaltelua."
Näin kommentoivat monet Aleksi Kauhasen kaverit hänen Stache-bändinsä esittämää musiikkia. Tosin perästä kuuluu usein nolo tunnustus, "mutta tykkään silti".
Niinhän se on, kovien jätkien pitää soittaa heviä. Tai ainakin kunnon rokkia. Äkäistä ja vihaista. Laulaja-kitaristi Aleksi nauraa makeasti homopoppi-syytöksille.
"Olen ihan kaveri sen jutun kanssa", hän virnuilee.
Stache julkaisi juuri ensimmäisen viiden biisin EP:nsä, ja toden totta, meininki on vähän homoa. Musiikki on iloisen herkkää, melodista ja kaunista, jopa tanssittavaa. Ja kovat kundithan tanssivat?
"Meillä on paljon lumilautailijatyttöjä faneina. On sairaan siistiä, kun perseet heiluvat keikoilla. En millään osaa nähdä negatiivisena sitä, että meitä pidetään jonkinlaisena bilebändinä. Sehän on parasta, kun keikalla on bileet!"
Kauhanen näkee muutaman vuoden ikäisen Stachen edustamassa maailmassa jammailevia possuja ja pupuja, iloisia tyttöjä ja poikia. Vihaista musiikkia hän ei sanojensa mukaan yksinkertaisesti osaa tehdä.
"Teemme röyhkeää popmusiikkia rokkimeiningillä. Mikään muu ei vain lähde. Kerran teimme nopeamman rokkibiisin, jonka tempoa lopulta tiputettiin niin, että siitä tulikin hinuin biisimme."
Stache on toistaiseksi heittänyt vasta muutamia keikkoja, pääasiassa erilaisissa lumilautatapahtumissa. Kauhasen lisäksi bändissä soittavat Juha Pääkkö (kitara), Tuomo Talala (basso), Matti Manninen (rummut) ja keikkakokoonpanon koskettimia Niko Laamanen. Kaikki jätkät myös laulavat.
Kauhanen kertoo poppoon tekevän musiikkia erittäin tosissaan, mutta jatkaa samaan hengenvetoon, ettei haluaisi koskaan tehdä sitä ammatikseen.
"Se veisi touhusta ilon ja vapauden. Olen muutenkin aivan liian läski mahtuakseni perinteiseen uraputkeen", kuvallista viestintää työkseen tekevä nuorukainen kuvailee.
Kauhanen myöntää, että vaikka musiikin tekemisen lähtökohtana onkin oman sielun ruokkimen, olisi hienoa, jos muutkin tykkäisivät.
"Tavoitteeni ei ole enempää eikä vähempää kuin tehdä maailman parasta musiikkia, omaksi ja muiden iloksi. Mutta levy-yhtiöihin emme edes rupea tuotteitamme lähettämään. Julkaisun voi tehdä parhaiten itse ja sen voi laittaa sitten ilmaiseksi nettiin ladattavaksi", Kauhanen näkee nykyajan.
Yksi vastaus on vielä pakko nuorelta viiksekkäältä komistukselta nyhtää: liittyykö bändin nimi jotenkin huulikarvoihin?
"Äh, no okei! Liittyy se. Me emme ole pulisongit, emme indie-kokoparta emmekä missään nimessä grungeparta, joten me olemme Stache", poppari myöntää ja sukii suupieliään.
Stache lämmittelee oululaista
Morleyta 45 Specialissa 26.3.