Oulu Tänään tiistaina Täydenkuun tanssit Pyhäjärvellä esittäytyy toiselle kymmenelle kääntyneenä ja kansainvälisenä.
Ja kun viimeiset valssit on myös yleisövoimin hangattu hallin lattiaan, silloin on lauantai taittunut sunnuntaiksi ja taiteellinen johtaja Katarina McAlester kääntänyt kelkkansa toisaalle. Samalla taidevaltikka virallisesti siirtyy oululaisesta joensuulaiseksi muuntautuneelle Pirjo Yli-Maunulalle. Taiteellista matkaa on tosin taitettu jo rinta rinnan. Yli-Maunulan työpari on sunnuntaista eteenpäin keväällä uudeksi toiminnanjohtajaksi valittu Paula Kylmämaa.
McAlester ojentaa Pyhäjärvellä läksiäislahjansa tänään tiistaina, avajaispäivän iltana. On kyseessä hänen marraskuussa 2001 Zodiakissa ensi-iltansa saanut Pangaia-koreografiansa. (Arvioitu Kalevassa 27.11.)
Siis Katarinan kamarissa...
McAlester otti pestin, jota ei millään muotoa voi kehua rahalliseksi lottopotiksi. Taiteellisen johtajuuden vuosittaissaldo on liikkunut vajaassa 7 000 nykyeurossa. Festivaalikielelle puristettuna se esimerkiksi viime vuonna tarkoitti ajatusta kolmen ja puolen kuukauden työstä.
Taiteellisen johtajan työtodellisuus oli kuitenkin jotain aivan muuta 2001, jolloin Täydenkuun tanssit juhlisti kymmenettä tulemistaan sellaisella volyymilla, ettei taiteilija-McAlesterille riittänyt luomistuokiota omille töin esityskaudella 2000-2001.
Mikä juoksu sitten johdatti yhteen täydenkuun kanssa?
"En itse tarkalleen tiedä. Minua pyydettiin. Mietin hetken ja sanoin joo." Eikä hän ole tullut neljän vuoden aikana kysyneeksi, että miksi.
"Tiedän että he halusivat Alpo Aaltokoskenkin jälkeen tehtävään taiteilijan, luovan koreografin. Ja luulen, että vaakakupissa painoi, että olin M.A.D.issa (teatterikorkeasta valmistuneiden tanssimaistereiden yhdistys) järjestötyössä. Aloittanut siis kehittämään jotakin tanssin yhteisvastuullista asiaa."
"Ja voihan olla, että ajattelivat, että tulen kansainvälisestikin toimeen ihmisten kanssa", McAlester on nimittäin puoliksi Englannin kansalainen.
"Kun aloitin 1999, niin enhän mä esimerkiksi tuntenut ketään sellasta tanssijaa, tuottajaa Englannista, josta olis ollu mahdollisesti hyötyä. Eihän mulla asu yhtäkään sukulaista tällä hetkellä enää itsellä siellä. Mun isänikään ei itse asiassa ole edes alunperin englantilainen vaan irlantilainen."
"Aika kimurantteja tällaiset kansallisidentiteettikysymykset. Että kuka on enää minkäkin maalainen, kun kansat, ihmiset yhtyvät. Kyllähän tämäkin alkaa kohta oleen sulatusuuni tämä Suomi."
Täydenkuun tanssien ilme oli alunperin putipuhtaan suomalainen. McAlesterin vuodet ovat vahvistaneet tapahtumalle toisen ilmeen.
Kansainvälistä sidosta on tieten tahtoen tavoiteltu, muttei olisi saavutettu ilman vastakumppaneita. Ja onnekas imukin on auttanut asiaa.
"Samaan aikaan kun me pyrimme niin sanotusti aukaisemaan suhteitamme, virisi laajempi kansainvälinen kiinnostus suomalaista nykytanssia kohtaan. Ja siinä rinnalla suomalainen tanssi oli jalkautumassa Suomesta ulospäin. Oli helppo toimia."
Näin syntyi kesä 2002
Tämänkertaisen festivaalin rakentamisessa McAlester on tukeutunut kolmeen aiemmin hyväksi havaitsemaansa ohjenuoraan.
"Ensimmäisinä tulevat kantaesitystilausteokset. Sen sanelee myös käytäntö. Ne täytyy lyödä lukkoon varhaisessa vaiheessa siksikin, että tekijöille, koreografeille jää aikaa hankkia muuta rahoitusta. Jo teosten kierrätysajatuksenkin vuoksi kehotan heitä hakemaan Zodiakin ohjelmistoon tai JoJon ohjelmistoon." Viimemainitut ovat tanssin keskuksina tuotantotahoja, jotka toimivat sateenvarjomaisesti. Oululaisella JoJolla tosin ei ole käytettävissä Zodiakin mittapuun varantoa.
"Osasta tulee sitten yhteistyöhankkeita, osasta ei." Zodiak-linkkiä kantaa kolme neljästä Täydenkuun tämänkertaisesta kotimaisesta kantaesityksestä.
"Kantaesitysteokset jatkavat koko tapahtuman historian korostamaa linjaa tukea nuoria nousevia tekijöitä." Tähän sarjaan kuuluu muun muassa Jenni KivelänKukkia - sidontaa, itselleen ja kolmelle muulle tanssijalle.
McAlesterin mielestä niin festivaalin kuin taiteellisen johtajan on kuljettava antennit pystyssä, reagoitava. "Sen tyyppinen teko olisi vastoin kaikkea filosofiaa, että tilaisi jonkin mielettömän teoksen, mihin vain määräilisi tekijöitä yhteen."
"Tilauskantaesitysten jälkeen tulee suomalainen repertuaari. Vuoden mittaan valikoituja teoksia. Siinä kokonaisuudessa ajattelee, että olisivat eri näköisiä ja erityyppisten koreografien tekemiä. Ja sellaisia jotka ovat saaneet yleisöltä vastakaikua."
Suomalaisvalikoimaan kuuluu nyt yhtenä McAlesterin teos Pangaia: "Omia töitä en ole tuonnut, koska on niin sanotusti vaikea kävellä ja jauhaa purkkaa yhtä aikaa. Mutta nyt halusin tuoda sen jäähyväislahjana."
"Kolmas kenttä on kansainvälinen osasto. Se on painottunut esiinnoustuaan selvästi Pohjoismaihin. Parina viime vuonna mukana on ollut brittitanssi."
"Kitt JohnsonStigmoineen tulee Tanskasta. Adekwhat-ryhmä puolestaan Ruotsista, Noodlesin koreografi Phillippe Blanchard on ranskalainen alunperin."
Noodles tuli valituksi joukkoon ruotsalaissuosituksesta: "Tätä vuotta varten en juuri ehtinyt käydä katselemassa ulkomaalaisosastoa paikan päällä, kun meni oman taiteellisen työn kanssa päällekkäin, eikä Pyhäsalmen Tanssi ry:n rahoilla enää nyt keväällä juuri viitsinyt kulkea, kun en ole jatkossa ohjelmistoa valitsemassa."
Brittiosaston McAlester kuitenkin katsasti ja alunperin mielessä ollut ryhmä vaihtuikin toiseksi.
Tänään tiistaina esittäytyy kuuma nimi Charles Linehan Company. Ulkomaiseen esiintyjäjoukkoon kuuluu myös ammattilaisille Klein-tekniikkaa Pyhäjärvellä opettavasta kaksikosta Barbara Mahler.
Festivaalin imagoon iskostunutta Tanssin yön ilmettä McAlester on ravistellut: "Lauantaina sisätiloihin urheilutalolle, ei enää ripottelua ympäri kaupunkia. Homman hoitaa tunnin paketilla Tanssiteatteri Minimi, joka on tehnyt asian suhteen Tsuumin kanssa yhteistyötä. Vanhanajan iltamatyyppinen ratkaisu päättyy lopussa yleisölle tarkoitettuun tanssiin orkesterin säestämänä."