Viennin elpyminen on se, mitä Suomi nyt kipeimmin kaipaa. Jos AKT ja Merimies-Unioni vievät joukkonsa lakkoon, järjestöt tulevat potkaisseeksi muitakin kuin työnantajiaan.
Eduskunnassa on noussut esiin vaatimuksia, joiden mukaan vientiä ja kuljetuksia tällä hetkellä uhkaavat työtaistelut pitäisi estää lain voimin. Syynä on Suomessa ensi viikolla ehkä edessä oleva onneton lakkojen paraati. Sen alkutahteja löisivät tiistaina autoliikenteen ja jäänmurtajien työntekijät. Torstaina edessä voi olla ahtaajien lakko ja perjantaina huolinta-alan varastoterminaali- ja satamatyöntekijöiden työtaistelu.
Suomen viennin kannalta tuollainen lakkosuma olisi tyrmäysisku. Tavaroiden kuljetuksen ohella suuria vaikeuksia tulisi linja-autoilla liikkuville kansalaisille. Ei siksi mikään ihme, että eduskunnassa mietitään, voitaisiinko uhkaava kriisi estää poikkeustoimin.
Neuvottelutilanne on vaikea, mutta ainakin toistaiseksi lakot murtava erityislaki kannattaa pitää vain kassakaapissa. Kenenkään henki ja terveys eivät ole uhattuna. Tulevat päivät pitää sen sijaan käyttää täysipainoisesti neuvotteluihin, jotta kaikki edessä olevat työtaistelut saadaan vältetyiksi.
Etenkin AKT:ssa lakkoon meno tai lakoilla uhkaaminen on jo vuosien ajan ollut normaali tapa ajaa läpi palkka- ja muut työehtovaatimukset. Yksi syy rajuihin otteisiin on se, että liiton jäsenet eivät hevin pääse kiinni teollisuuden väen saamiin palkkaliukumiin. Toisaalta kyse on myös alan toimintakulttuurista.
Lakoista tai lakon uhista, joiden pitäisi olla edunvalvonnan poikkeustoimia, on alalla tullut arkipäivää. Nyt ei kuitenkaan eletä talouden normaalia arkea vaan Suomi ja sen kansantalous pyrkivät vasta montun pohjalta ylös. Toivottavasti neuvottelupöydissä on luettu tuoreimpia tietoja kansantalouden tilasta. Niiden mukaan BKT romahti viime vuonna seitsemän ja teollisuustuotanto 30 prosenttia. Myös vienti putosi historiallisen jyrkästi. Jos tänä vuonna lukuihin saadaan pari prosenttia plussaa, ollaan vielä kaukana hyvien vuosien vauhdista.
Viennin lamauttavat lakot olisivat nyt maassa makaavan uhrin potkimista metallikärkikengillä. Jos tappeluhaluja on, niitä kannattaisi pidätellä siihen asti, että kansantalous on sentään kyennyt nousemaan tolpilleen. Tässä hyvää esimerkkiä saatiin äskettäin kunta-alalta, jossa tietoisuus kriisin vakavuudesta johti sopimuksiin ilman rettelöintiä.
Talouskriisin pahin saattaa olla ohi, mutta edelleen on epävarmaa, ovatko Suomi ja koko Eurooppa saaneet kovaa maata alleen. Esimerkiksi maanosan talousveturin Saksan BKT ei viime vuoden lopussa näyttänytkään kasvua vaan polki paikallaan.
Yhdysvalloissa merkkejä kohentumisesta on samoin näkyvissä, mutta tulevaisuus ei sielläkään lupaa takuuvarmaa aurinkoa. Esimerkiksi Nobel-palkittu professori Paul Krugman pitää mahdollisena, että Yhdysvaltain talous luisuu uudelleen taantumaan tämän vuoden loppupuolella, kun massiiviset elvytystoimet alkavat vähentyä.
Yhdysvaltain pankkikriisin ennustanut Harvardin professori Kenneth Rogoff esitti puolestaan tiistaina arvion, jonka mukaan Kiinan elvytystoimet ovat kasvattaneet velkakuplan riskiä ja edessä voi vielä olla maan aiheuttama alueellinen lama.
Kaikki pahimmat skenaariot eivät välttämättä toteudu. Toivottavasti, sillä nykyinen kriisi on osoittanut, kuinka Suomi on lastu maailmantalouden laineilla. Jos kriisi uudestaan syvenee, leikkaukset ovat paljon tähän asti nähtyä kipeämpiä. Kotimaisin toimin ei kriisialttiutta kannata kasvattaa.