"Joskus sanon mielenosoittajille, että haluaisin olla mukana osoittamassa mieltä, koska en minäkään ole iloinen tilanteesta", sanoi Suomessa vieraileva Kreikan pääministeri Georgios Papandreu keskiviikkona STT:n toimittajalle.
"Mutta vastustaminen ei riitä, meidän on muutettava maatamme ja olemme päättäväisiä sen suhteen", hän jatkoi samaan hengenvetoon.
Epäilemättä näin on. Kansa vain ei tahdo millään ymmärtää, mitä kello on lyönyt. Kreikka on elänyt huimasti yli varojensa jo vuosikymmenen, ja hallinto sortui kaiken kukkuraksi vielä sormeilemaan valtion velkatilastoja tavalla, jolla ongelmat saatiin siirretyksi eteenpäin. Lopulta korttitalo kaatui. Edessä on vuosikaudet kestävä säälimätön säästökuuri tai vaihtoehtoisesti koko kansantalouden sortuminen.
EU-maat ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF kokosivat toukokuussa 2010 Kreikalle noin 110 miljardin lainapaketin. Ilman sitä maa olisi jo vararikossa.
Papandreu itse arveli, että ainakin puolet maan pankkijärjestelmästä olisi luhistunut ilman apupakettia.
Seurauksia koko euroalueelle voi vain arvailla. Kun rahoitusalan suuryritys Lehman Brothers päästettiin Yhdysvalloissa konkurssiin, se laukaisi maailmanlaajuisen finanssikriisin, joka heijastui pienellä viiveellä vakavin seurauksin reaalitalouteen globaalisti.
Muun muassa Suomen bruttokansantuotteesta pyyhkiytyi vuonna 2009 noin kahdeksan prosenttia. Pudotus on suurin sitten vuoden 1918.
Jos Kreikan pankkisektorista puolet luhistuisi, katastrofin suuruutta euroalueella ei kykene edes arvaamaan. Laineet löisivät Pohjois-Eurooppaan asti. Viis siitä kuuluuko maa euroon vai ei.
Hyvät vaihtoehdot ovat vähissä. Muiden euromaiden on ollut pakko avustaa Kreikkaa, mistä on seurannut suuria sisäpoliittisia paineita eri puolille Eurooppaa, Suomi mukaan lukien.
Paineet ovat näkyneet erityisesti mittauksissa perussuomalaisten kannatuksen kasvuna.
Eivätkä paineet Kreikan sisälläkään ole lainkaan pieniä. Alkuviikosta rankkaa säästöohjelmaa vastustava kansa riehaantui tappelemaan poliisin kanssa.
Reaktio kertoo ennen muuta syvästä railosta, joka on revennyt kadunmiehen ja poliittisen eliitin välille. Samaan aikaan kun pääministeri kiertää kerjäämässä helpotusta lainoihin, kansa mellakoi säästämistä vastaan.
Poliitikot ovat epäonnistuneet kommunikoimaan suurelle yleisölle maan tilanteen vakavuuden. Tai sitten kreikkalaiset ovat tavallisen kovakorvaista sakkia.
Mellakointikuvat Kreikasta ovat sikäli vaarallisia, että ne syövät maalle annetun rahoitusavun poliittista hyväksyttävyyttä apua antaneissa maissa.
Yhä useamman suomalaisen veronmaksajan on vaikea ymmärtää, miksi sitoutua tuntuvaan apuun, jos vastaanottajat reagoivat apuun mellakoimalla.
Mellakoinnin ja lainaehtojen helpottamisen sijaan kreikkalaisten on korkea aika ryhtyä reippain ottein korjaamaan talouttaan.