Suurten ikäluokkien vaatima tiheä kyläkouluverkko harveni huomattavasti 1990-luvulla. Yksin Oulun läänissä 500 koulun verkosto romahti noin neljänneksellä. Vuosikymmenen aikana lakkautettiin kaikkiaan 138 koulua eli Oulun läänin kunnista kaksi kolmasosaa joutui supistamaan kouluverkostoaan. Lapissakin koulujen määrä on vähentynyt 1990-luvulla alkaneiden lakkautusten vuoksi 142 koululla.
Kun Oulun läänissä lakkautettiin itäosan suurissa kunnissa paljon kouluja, on lakkautusbuumi on siirtymässä läänin länsiosiin eli Kalajokilaaksoon ja Pyhäjokilaaksoon, missä on paljon pieniä kyläkouluja vahvalla maatalousalueella.
Paitsi ikäluokkien pieneneminen, koulujen lakkauttamiseen vaikuttivat myös yhteiskunnalliset syyt. "Lakkauttamistilastoissa näkyy selvät piikit laman alkaessa ja sitten vuosina 1997 ja 1998", sanoo sivistysneuvos Pertti Kokkonen Oulun lääninhallituksesta.
"Laman alkaessa kunnat joutuivat niin koulutoimen kuin sosiaali- ja terveystoimenkin osalta vähän paniikkitilanteeseen ja sen seurauksena lakkautettiin näitä kouluja. Toinen selvä piikki on vuosina 1997-1999, jolloin läänissä lakkautettiin noin parikymmentä koulua vuosittain. Toinen piikki sattui nousukauden alkuun ja se imi maaseudulta väkeä keskuksiin töihin."
Koulujen lakkauttaminen aiheutti kyläläisissä suurta vastustusta.
"Samana päivänä, kun lakkautuspäätös on tehty, kiinteistöjen arvo sillä asutusalueella on vähentynyt huomattavasti. Katsotaan, että koulu on niin merkittävä peruspalvelu, että kun se poistuu, myös kaupat ja posti, mahdolliset sosiaali- ja terveyshuollon neuvolat lähtevät kylältä", sanoo Kokkonen.
"Se on tavallaan kunnalta sellainen osoitus, että tällainen palvelutuotannon kannattavuusraja on ylittynyt. Ja tämä on ollut tietenkin erittäin hankalaa maaseutualueella."
Kouluista asuntoja
Lakkautetuista kouluista noin puolet on myyty ja toinen puoli on jäänyt kuntien omistukseen. Pääosa kouluista on lakkautushetkellä ollut hyvässä tai kohtalaisessa kunnossa. Myydyt koulut ovat pääasiassa rakennettu ennen 1960-lukua ja niitä on peruskorjattu 1980-luvulla. Niissä on tehty ikkunaremonttia ja pintamaalauksia.
Koska koulut ovat olleet kylien keskeinen kohde, kyläläiset toivoivat, että ne lakkauttamisen jälkeenkin jäisivät kyläläisten käyttöön.
"Ne ovat myynnin jälkeen olleet pääasiassa kyläyhdistysten käytössä kerho- ja kansalaisopiston toimintaan ja myös asuntokäytössä. Samalla koululla on ollut sekä asuntokäyttöä että kerhotoimintaa", Kokkonen sanoo.
Joka tapauksessa lakkautettukin kyläkoulu rasittaa edelleen kunnan taloutta. Jos siellä on jotain toimintaa, joudutaan niitä lämmittämään ja järjestämään siivous- ja vahtimestaritoimintaa. Niinpä niistä on kunnille tullut jonkin verran henkilökustannuksia ja myös korjauskustannuksia, sillä mikään kiinteistö ei säily ilman ainakin pieniä korjauksia.
Jos ne taas jätetään autioksi ja kylmilleen, ilkivalta hoitaa ne niin, ettei koululla ole enää paljon käyttöarvoa.
Aikanaan kunnat pyrkivät myymään lakkautettuja koulujaan pienimuotoiseen yritystoimintaan. Ajateltiin, että siellä voisi toimia esimerkiksi jokin puusepän verstas. Useimmiten koulu on kuitenkin osoittautunut myös sellaiseen käyttötarkoitukseen sopimattomaksi
"Kun oppilaat ovat kylältä loppuneet, se samalla kertoo siitä, että yritystoiminnankin näkökulmasta palvelujen tarvitsijoita on kylältä mennyt pois", Kokkonen sanoo.
Jonkin verran, varsinkin hyvällä paikalla sijaitsevia lakkautettuja kouluja on myyty yrityksille ja yhteisöille lomapaikaksi. Niiden ylläpitokustannukset ovat kuitenkin osoittautuneet kalliiksi.