Juuri ennen pääministerikautensa loppua Silvio Berlusconi ajoi parlamentissa läpi vaaliuudistuksia, joiden nimenomaisena tarkoituksena oli estää hänen hallituskokoomuksensa vaalitappio.
Hallituspuolueiden kansanedustajat ajoivat läpi vaalilain uudistamisen. Laki, jonka mutkikkaat tekniset yksityiskohdat tekevät hyvin raskaaksi, palautti Italiaan suhteellisen vaalitavan. Siinä on kuitenkin runsaasti porsaanreikiä, joita tavallisen äänestäjän on hyvin vaikea ymmärtää.
Kikka toimi, mutta sen tekijä sai itse näpeilleen, kuin bumerangin iskusta. Niinpä Prodi sai vain muutaman tuhannen äänen enemmistöllä edustajainhuoneeseen 340 edustajaa, kun Berlusconille tuli vain 277 edustajaa.
Berlusconi uskoi häviävänsä vaalit reilusti, mutta niukka tappio tuotti hänelle enemmän vahinkoa. Kun Berlusconi suunnitteli, että hävitessäänkin kilpailijalla olisi vaikeaa hallita maata, oli tulos eräänlainen kohtalon vastaisku.
Kymmenen vuotta Prodin ensimmäisen vaalivoiton jälkeen samat kilpailijat taistelivat. Nyt on aihetta toivoa, että kymmenen vuoden kuluttua maassa ei enää nähdä kolmatta kaksinkamppailua samojen miesten kesken, vaan tilalle tulevat uudet voimat ja uudet johtajat.