Jo usean vuoden ajan eduskunnasta on kuulunut napinaa lakien huonosta valmistelusta. Sen ymmärtäisi, jos kyse olisi siitä, että jonkin lain vastustajat haluavat tällä tavalla tyrmätä esityksen. Mutta kyse ei ole tästä, vaan laajemmasta tyytymättömyydestä lainvalmistelua kohtaan; siitä, että vilkas lakitehtailu tuottaa tavattoman määrän makkelia, huonolaatuista tavaraa.
Eduskunta tehtailee sellaisia määriä lakeja, ettei niitä hallitse kukaan. Eivät edes kansanedustajat, saati lakien kohteet: kansalaiset. Ihmisten elämää ohjailevia säädöksiä sorvataan nyt enemmän kuin aikaisemmin. Osittain kiitos tästä kuuluu EU:lle. Osittain taustalla on maailman muutos, joka pakottaa rakentamaan säädöksiä sellaisille asioille, joita ei aikaisemmin ole ollut.
Toisaalta ihmiset myös vaativat, että asioita on säädettävä mahdollisimman tarkasti, jotta jokaisen oikeudet ja vastuut ovat tiedossa.
Eduskunnan ensi keväänä jättävä pitkäaikainen kansanedustaja Matti Ahde (sd.) sanoi äsken Kalevassa, että lakien valmistelun taso on laskenut 40 vuoden aikana huimasti. Eduskunnan valiokuntien aika menee hallituksen viimeistelemättömien lakiesitysten korjaamiseen.
Ahde saa hienoista tukea väitteelleen OECD:n eli taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön selvityksestä. OECD on arvioinut Suomen ja 14 muun EU-maan lainvalmistelutyötä ja päätynyt siihen, että Suomessa on hyvä ja toimiva hallinto, mutta että hyvien periaatteiden vieminen käytäntöön sekä systemaattisuus ontuvat.
Ministeriöt ovat nykyään varsin itsenäisiä. Tämä on johtanut siihen, että niiden tuottamat lakiesitykset ovat epäyhtenäisiä. Vaikka keskivertomittareilla mitaten lainvalmistelu kestää vertailun, ajoittain päätettäväksi tulee lakiesityksiä raakileina.
Syytä heikosta lainvalmistelusta on yritetty vierittää EU:n niskaan. EU:lla on moninainen vaikutus lainsäädäntötyöhön, mutta vaikutus ulottuu eri ministeriöiden toimialoille eri tavalla. Esimerkiksi maatalous on kokonaan EU-lainsäädännön alainen.
EU säätää asetuksia, jotka ovat suoraan jäsenmaita velvoittavia, ja antaa direktiivejä, jotka ovat suuntaa-antavia ja jotka pannaan täytäntöön kansallisilla laeilla. Lakeja joudutaan muuttamaan myös EY-tuomioistuimen tulkintojen perusteella. EU vaikuttaa ministeriöstä riippuen 20-70 prosenttiin meillä säädettävistä laeista.
Suurin vaikutus EU:lla on resursseihin ja niiden kohdentamiseen. EU-lakien valmistelu katsotaan asiaksi, joka on pakko hoitaa. Jo historiahan on opettanut Suomelle, että ulkopolitiikan on syytä olla kunnossa senkin kustannuksella, että sisäpolitiikka on vähän rempallaan. Näin omaehtoinen lainsäädäntö jää toisarvoiseen asemaan.
Hyvää ei tule hosumalla. Tämä vanha kansanviisaus pätee lainsäädäntötyöhön.
Kansalaisten kannalta oleellista on, että lait ovat ymmärrettäviä ja kansan oikeudentunnon mukaisia. Niitä ei saa pilata ainakaan hätiköidyllä valmistelulla.