"Voimassa oleva tekijänoikeuslainsäädäntö on este sekä tietoyhteiskunnan että kansalaisten perusoikeuksien toteutumiselle", sanoo Riitta Kuusikko Rovaniemen taidemuseosta.
Kuusikko toimi projektipäällikkönä vuodenvaihteessa päättyneessä, kaksi ja puoli vuotta kestäneessä Digmo-hankkeessa, jonka muina toimijoina olivat Lapin maakuntakirjasto ja Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta.
Taiteiden tiedekunnan osuus hankkeesta on tiedekunnan digitaalisen arkiston kolme verkkogalleriaa Kaiku, Talvitaide ja Katoava taide.
Tekijöidensä mukaan tällä hetkellä 3000 kuvaa sisältävän, jatkuvasti karttuvan arkiston tehtävänä on tallettaa materiaalia tiedekunnan taiteellisista lopputöistä, projekteista ja tutkimushankkeista . Lisäksi arkisto toimii opiskelijoiden apuvälineenä heidän suunnitellessa esimerkiksi uusia taiteellisia projekteja.
Galleria esittelee
tiedekuntaa
Arkistokokoelmasta julkistetut galleriat puolestaan esittelevät tiedekunnan toimintaa ja ylipäätään lappilaista kulttuuria noin 1200 kuvan voimin.
"Samalla arkistointi on kuitenkin ollut myös tutkimusprosessi siitä, mitä tiedekunnassa on kuluneen kymmenen vuoden aikana tehty", sanoo arkistojen sisällöllinen suunnittelija Maria Huhmarniemi.
Tällä hetkellä arkistoon on talletettu ainoastaan kuvia, mutta tulevaisuudessa sen toivotaan laajenevan todelliseksi monimedia-arkistoksi.
Yliopiston monimedia-arkistossa tekijänoikeudet eivät ole olleet ongelma; opiskelijat allekirjoittavat ensimmäisenä opiskeluvuotenaan sopimuksen, jossa he antavat yliopistolle käyttöoikeuden opinnäytetyönä tehtyyn materiaaliin.
Yliopisto voi käyttää sitä vapaasti esittely- ja opetusmateriaalina.
Museoiden kohdalla kokoelmien julkista esittämistä rajoittava lainsäädäntö puolestaan aiheuttaa paljon päänvaivaa. Poikkeuksena ovat ainoastaan harvat, yksityiset museot, jotka omistavat kaikkien teostensa oikeudet.
Yksi esimerkki tällaisesta on Sodankylässä toimiva Alariesto Galleria, jonka koko kokoelma on Digmo-projektin ansiosta julkisesti nähtävillä verkossa.
"Suomessa ainoastaan Valtion taidemuseolla on varaa kuvastokorvauksiin, joita museoiden omistamien teosten julkisesta esittämisestä on Kuvastoo kuuluvien taiteilijoiden kohdalla maksettava. Pienemmille museoille korvaukset ovat yksinkertaisesti liian suuria.", Riitta Kuusikko huokaa.
Raha ei riitä tekijänoikeuksiin
Tässä on kulttuuriperinnön digitoinnin paradoksi. Opetusministeriö jakaa rahaa tietoyhteiskunnan rakentamiseen, joka museoiden kohdalla tarkoittaa useimmiten juuri julkisin varoin hankitun kulttuuriperinnön saattamista mahdollisimman laajan joukon tietoisuuteen.
Jaettu raha ei kuitenkaan mitenkään riitä kattamaan kuluja, joita teosten julkisesta esittämisestä aiheutuu.
"Kansalaisilla on oikeus omaan kulttuuriperintöönsä ja teosten julkiseksi saattamisella olisi niin tutkimuksellista, taidehistoriallista kuin kasvatuksellistakin merkitystä", Kuusikko sanoo.
"Myös taiteilijat hyötyvät omien teostensa saamasta julkisuudesta. Digitaalisessa muodossa on lisäksi mahdollista esittää mittavia kokoelma, jotka eivät tilapulan vuoksi koskaan voi olla yhtä aikaa esillä oikeassa museossa", Kuusikko toteaa.
"Siksi olisi tärkeää, että joko valmisteilla olevassa uudessa tekijänoikeuslainsäädännössä tai jollain muulla tavalla ratkaistaisiin nykyisen lain sudenkuopat."
Digmo-hankkeen verkkosivut löytyvät internetistä osoitteessa www.digmo.fi
