Pääkirjoitus

Laki ennen poliittista ohjausta

Suomessa pitää käydä kattava keskustelu, heikensikö hallituksen toimenpideohjelma turvapaikanhakijoiden oikeudellista asemaa.

Suomessa pitää käydä kattava keskustelu, heikensikö hallituksen toimenpideohjelma turvapaikanhakijoiden oikeudellista asemaa. Tiukennus ajoittui pakolaiskriisiin, jolloin ratkaisuja tehtiin kiireellä.

Turvapaikanhakijoiden oikeusturvan muutoksista tehty tuore tutkimus osoittaa, että joidenkin turvapaikkaa hakeneiden ryhmien oikeudellinen asema on heikentynyt merkittävästi Suomessa parin viime vuoden aikana. Erityisesti se koskee irakilaisia turvapaikanhakijoita.

Yhtenä syynä aseman heikentymiselle tutkijat pitävät Juha Sipilän (kesk.) hallituksen tiukentunutta maahanmuuton toimenpideohjelmaa, jonka tarkoitus oli katkaista vuonna 2015 alkanut hallitsematon pakolaisvirta ja saada kustannukset hallintaan.

Tutkimuksen mukaan toimenpideohjelma saattoi kaikessa rajuudessaan ajaa jopa lainsäädännön edelle.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun julkaisema ja Turun yliopiston oi-keustieteellisen tiedekunnan ja Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin tekemä pilottitutkimus osoittaa, mitä tapahtui pakolaiskriisin kärjistyttyä Euroopassa syksyllä 2015.

Hallitus muutti päätöskäytäntöjä huomattavasti, mutta ne eivät tutkijoiden näkemyksen mukaan muuttuneet kansainvälisen suojelutarpeen tai ulkomaalaislainsäädännön vuoksi. Tutkimuksessa arvioidaan, että taustalla on ollut halu poliittiseen ohjaukseen.

Hallitus halusi tiukentaa maahantuloa, koska piti eräänä Suomen vetovoimatekijänä löysempää turvapaikkakäytäntöä Ruotsiin ja myös Tanskaan verrattuna.

Näkemys Suomen vetovoimaisuudesta ”löysän” sisäänpääsyn vuoksi on mielipide. Se ei ole kestävä perustelu varsinkaan silloin, jos ihmisoikeudet heikkenevät kansainvälisten sopimusten vastaisesti.

Tutkimuksessa todistetaan, että Maahanmuuttoviraston tulkinnat tiukentuivat juuri hallituksen päätöksen jälkeen.

Aiemman käytännön mukaan useat Etelä- ja Keski-Irakin levottomuusalueilta saapuneet vainon kohteeksi joutuneet saivat oleskeluluvan Suomesta.

Virasto alkoi turvapaikkapuhutteluissa pitää hakijoiden ilmoitusta siepatuksi tulemisesta, väkivallan uhasta tai pelosta vähemmän uskottavana kuin aiemmin. Käyttöön otettu uusi tulkintamalli heikensi oikeusoppineiden mukaan turvapaikanhakijoiden asemaa.

Maahanmuuttovirasto kieltää näkemyksen oikeusturvan huononemisesta, sillä laitos toimi asetusten mukaisesti. Viraston ylijohtaja Jaana Vuorio on perustellut tiukentunutta linjaa (Kaleva 23.3.) halulla yhtenäistää käytäntöjä Ruotsin kanssa.

Oikeusvaltion kannalta tutkimus näyttäytyy huolestuttavana. Länsimaiseen oikeusajatteluun sopii huonosti, että suhtautuminen turvapaikanhakijoihin poikkeaa poliitikkojen vaatimuksesta siitä, mitä ulkomaalaislaissa on säädetty kansainvälisestä suojelusta. Aiheesta täytyy käydä kattava keskustelu.

Samalla tutkimuksen tulos kannattaa suhteuttaa EU:n pyrkimyksiin luoda toimiva turvapaikkajärjestelmä. Hanke on kesken.

Sekin kannattaa muistaa, että muuttunut soveltamiskäytäntö vahvistettiin Korkeimmassa hallinto-oikeudessa.