Aavojen lakeuksien silmänkantamattomiin ulottuva rock on kuumaa tavaraa Keski-Euroopassa. Tyrnäväläinen Jolly Jumpers aloittaa keskiviikkona neljännen kiertueensa Keski-Euroopassa.
"Jostakin syystä meistä pidetään siellä. He kuvaavat musiikkiamme autiomaa-rockiksi. Yleisö on innoissaan", sanoo kitaristi-laulaja Petri Hannus.
Jolly Jumpers on rakentanut uraansa lähes 30 vuotta. Yhtye ei ole höntyillyt muotien perässä, vaan luottanut siihen, että hyvä kello kauas kuuluu. Olkoonkin, ettei aina suurella moikauksella.
Kuulijamäärä on kasvanut Suomessa ja ulkomailla levy levyltä, keikka keikalta.
"Tuskinpa sattumalta Beatles aloitti Saksasta uraansa. Siellä on niin mukava soittaa. Tällä kiertueella osa keikoista on jo ennakkoon myyty loppuun."
Kyky karsia turha
Jolly Jumpersin tenho perustuu kykyyn karsia turha pois musiikista. Laulut tuntuvat vaanivan kuulijaansa, kunnes takaa iskee yllätys: jyrähtävä kitara tai vienankarjalainen itkuvirsi.
"Jokainen ääni mitä kappaleeseen laitetaan on vankasti perusteltu. Tunnelman luomisessa kysymys on enempikin sovittamisesta kuin säveltämisestä ja sanoittamisesta", kertoo yhtyeen toinen kitaristi Arimatti Jutila.
Hannuksen mukaan myös Tyrnävällä on vaikutuksensa yhtyeen musiikilliseen ilmaisuun, vaikka Jumperseista enää yksi asuu kunnassa.
"Tyrnävällä on seinät kaukana ja katto korkealla, tilaa on. Kyllä sellainen vaikuttaa. Kaupungissa ei näe mihinkään, viereisen seinän korkeintaan," arvelee Hannus.
Perinteen painavuus
Kahdella 2000-luvun levyllä Mobile Babylonilla ja Fantom Zonella Pohjanmaan lakeus, Vienan laulumaat ja Mississippin jokisuisto paiskaavat reilusti kättä.
"Amerikkalainen perinnemusiikki on pohjaton lähde, josta on hyvä kauhoa", Jutila sanailee.
Jumperseille vaikutteet muodostuvat yhtä hyvin Appalakkien vuoristomusiikista, Mississipin deltabluesista, kantrista kuin gospelista.Toisaalta yhtä tärkeitä ovat vaikkapa afrikkalainen blues tai suomalainen kansanmusiikki.
Perinteen ymmärtämisellä yhtye on kirkastanut itselleen myös sen, miksi yleensä soittaa musiikkia.
"Bändissä musisointi on kuin kaataisi metsästä muutaman puun, kuivattaisi ja vuosien päästä tuloksena olisi valmis kiikkutuoli. Emme soita bändissä siksi, että se tekisi meistä ihmisinä jotain erityistä. On mahtavaa luoda ja kehittyä yhdessä."
Kulttuurivientiä - yök!
Jolly Jumpers on saavuttanut riippumattoman aseman. Levy-yhtiö on saksalainen ja muusikoilla on päivätyö muissa ammateissa. Kaikessa voi keskittyä omaperäiseen tekemiseen.
"Nyt olemme tässä tilanteessa. Vuosia on mennyt, olemme kehittyneet ja kypsyneet. Olemme menneet pikkuhiljaa eteenpäin ja ylöspäin. Eikä loppua ole näkyvissä", Hannus kertoo.
Jumpersien konsertointia ja kasvavaa levymyyntiä Euroopassa voisi sanoa myös kulttuurivienniksi - ellei sana ärsyttäisi.
"Siitä tulee mieleen pönöttävä ministeri ja kulttuuripiirit, jotka taputtavat toisiaan selkään. Ei me siihen porukkaan kuuluta."
Sitä Hannus ei kiellä, etteikö yhtyeellä olisi kulttuurista arvoa.
"Meistä on kehittynyt hyvä ja omaperäinen, jopa merkittävä bändi. Ei sitä käy kieltäminen. Olemme tietynlaisia pelimanneja, pölähdämme paikkakunnalle ja soitamme ihmisten iloksi."