Siinä he ovat: salibandypelaajat, joiden taitoa, kokemusta ja innokkuutta kaivattaisiin kipeästi myös Oulun Luistinseuran liigajoukkueessa.
He kaikki ovat kantaneet myös OLS:n keltaista pelipaitaa. Mutta nyt kolmikko pelaa myös OLS:aa vastaan Seinäjoella, viljelyslakeuksien 37 000 asukkaan maakuntakeskuksessa.
Miksi? Miksi Seinäjoella? Miksi ei kotona Oulussa?
Kolmikon kokenein pelaaja, jo kahdeksatta pääsarjakauttaan keväällä lopetteleva Mikko Helanen nojaa Seinäjoen keskustahotellin pehmeään sohvaan, puraisee nopeasti kynsiään ja vilkuilee ikkunasta pääkadun liikennettä.
"Saanko miettiä hetken?" hän kysyy.
Siitä vaan. Jos vastausta on pohdittava, tee se. Onhan meillä tässä aikaa.
Oikeastaan on aivan liian vähän todeta, että Helanen on vain edustanut OLS:aa.
Helanenhan on melkein syntynyt OLS:n keltainen peliasu päällään. Hän arvelee olleensa viisivuotias, kun isä kuskasi ujon nassikan, nappulakengät ja pallon seuran jalkapallojuniorien harjoituksiin. Joukkueeseen, jota selän takana kutsuttiin myös Vaippaveikoiksi.
Kotikissa halusi
pois ja lähelle
1980-luvun vaippaveikko ei myönnä kyllästyneensä OLS:aan. Lähes kaksi vuotta sitten Seinäjoelle lähdössä painoivat hänen mukaansa muut syyt.
"Jotkut asiat loksahtelivat mukavasti kohdilleen. Mittarissa oli jo sen verran vuosia, että tunsin mielekkääksi haistella salibandyelämää myös kotikaupungin ulkopuolella. Seinäjoen miehet sattuivat sitten soittelemaan samaan aikaan. Siinä se oli", Helanen selvittää.
Hän myöntää, että SPV:n tarjoama sopimus oli houkutteleva.
"En tarkoita pelkästään taloudellista puolta. Kaikesta näki, että SPV halusi panna koko paketin kuntoon. Seuralle oli tärkeää, että hankittu pelaaja uudessa ympäristössään viihtyy ja voi kaikin puolin hyvin."
Helasella oli Seinäjoen ja OLS:n lisäksi myös muita vaihtoehtoja.
"Tiesin, että SPV:ssä minulle oli pelikentällä luvassa iso rooli. Toista se olisi ollut jossakin SSV:ssä, jossa kaksi kentällistä on jo täynnä maajoukkuepelaajia. Nämäkin asiat vaikuttivat päätökseeni."
Helanen on herkkä ihminen. "No, saatan ehkä olla vähän tällainen kotikissa", hän nielaisee hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Katsoin karttaa, että tuossahan Seinäjoki pisteenä nököttää radan varressa ja oikeastaan aika mukavan lähellä Oulua. Ajatus siitä, että pääsen helposti käväisemään kotosalla ja kavereiden luona painoi ratkaisussani."
Mitä luvattiin,
se pidettiin
Kaduttaako kahden vuoden takainen päätös?
"Ei varmasti. Olen saanut täältä sen, mitä odotin: paljon peliaikaa, paljon vastuuta ja paljon hyviä kavereita, oikein hyviä ystäviäkin", Helanen korostaa.
Hän kehuu Etelä-Pohjanmaan ihmisiä reiluiksi, avoimiksi ja auttavaisiksi.
"Kai sekin vaikuttaa, että Seinäjoki on paljon Oulua pienempi kaupunki. Eivät täälläkään kaikki tunne kaikkia, mutta kyllä sellainen tunne on kuitenkin lähellä."
Seinäjoella Helasen edustama seura SPV on pienoiskoossa melkein kuin Kärpät Oulussa. Sponsorimarkkinoilla kilpailijoita ei ole ainakaan häiriöksi asti.
"Kadulla ventovieraatkin ihmiset pysäyttävät ja kyselevät peleistä ja muista kuulumisista. Se on ihan kiva. Iso joukko ihailijoita seuraa jatkuvasti salitreenejämme", SPV:n hyökkäyspään tähdistöön kuuluva pelaaja sanoo.
Helasen viihtymiseen vaikuttanut tekijä on myös se, että Seinäjoen Peliveljet on pitänyt antamansa lupaukset.
"Kaikki luvattu on tullut päivälleen oikeaan aikaan."
Ärsyttävästä parhaaksi
pelikaveriksi
Kolme vuotta sitten OLS:n Mikko Helaselta kysyttiin mielipidettä salibandyliigan ärsyttävimmästä pelaajasta. Silloin hänen ei tarvinnut edes miettiä vastausta.
"Tuukka Kiviranta. Se on yksi, joka pelaa Seinäjoen joukkueessa", Helanen totesi silloin hieman happamasti. "Kiviranta tekee koko ajan pikkukoiruuksia niin, etteivät erotuomarit huomaa."
Nyt ärsyttävä Kiviranta pelaa toista vuotta samassa SPV:n tehoketjussa Helasen kanssa. Kolmantena lenkkinä on taitava Sami Koski.
Käsitykset muuttuvat: Tuukka Kivirannasta on tullut yksi Helasen parhaista kavereista.
"Se on hyvä ja auttavainen kaveri myös kenttien ulkopuolella. Ja edelleen pelaajana sopivan ärsyttävä ja samalla meitä toisia sytyttävä."
"Tuukka ei patsastele pistepörssissä, mutta paljon juuri hänen väsymättömän puurtamisensa ansiosta Sami ja minä pääsemme usein maali- ja syöttötilastoihin."