Tekstissä esiintyvien äidin ja pojan nimet on muutettu.
Viisivuotias Santeri kärsii yökastelusta. Perinnöllisistä taipumuksista ei Santerin tapauksessa ole kyse, sillä suvussa ei vastaavaa ongelmaa ole esiintynyt. Ehkä syy on hormonaalinen ja poika on myös sikeäuninen, kuten monet kastelijat.
Vuokko-äiti sanoo, että neuvolasta saatu tuki on ollut mahtavaa, ja erityisen paljon apua on ollut terveydenhoitajan antamasta Yökastelijan oppaasta. Turhaa stressiä eikä varsinkaan syyllisyydentunteita tarvitse lapsen kastelusta ottaa.
"Viime syksynä tuli kuitenkin sellainen tunne, että yövaipasta on päästävä eroon. Liikumme varsinkin kesäisin paljon mummoloissa ja sukulaisten luona yökylässä. Santeri rupesi vastustamaan reissuja, koska hän häpesi käyttämäänsä vaippaa niin paljon", Vuokko kertoo.
Asiasta keskusteltiin terveydenhoitajan kanssa ja hän suositteli hälytinlakanaa, joka on ollut käytössä tammikuusta alkaen. Kun hälytinlakana saatiin kotiin, kävi juuri niin kuin oppaassa hauskasti kuvataan.
Kaikki muut heräsivät hälyttimen ääneen, paitsi Santeri itse. Alkoi rumba, jolloin poika oli nostettava kaksi kertaa yössä märästä sängystä ja vaihdettava kuivat lakanat vuoteeseen. Tilanne muuttui yllättävän pian, sillä jo alle viikossa hän alkoi itse herätä piippaukseen. Mutta kuten patjan toimintaan kuuluukin, sänky oli aina ehtinyt jo kastua.
"Sitten teimme jotain vastoin terveydenhoitajan neuvoja. Rupesimme käyttämään Santeria wc:ssä myöhään illalla ja aamuyöstä. Nyt hän on jo viikon ajan herännyt pissahädän tunteeseen", Vuokko-äiti iloitsee, mutta lisää, että perhe on yrittänyt olla hehkuttamatta asiaa liikaa, jottei mahdollisten takapakkien takia Santerille tulisi pettymyksiä.
Äiti uskoo sekä hälytinlaitteen että wc:ssä käytön yhdessä auttaneen poikaa.
Santeri on kuivana pysymisestään ylpeä ja onnellinen. Eikä hälytinpatjaa tarvitse hävetä - siinä kun on niin paljon teknisiä hienouksia. Niitä poika esittelee mielellään kylässä käyville vieraille.