EU vaikuttaa heränneen Välimeren pakolaistragediaan EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin viimeviikkoisen läksytyksen jälkeen. Brysseliin maanantai-iltana kokoontuneet EU-maiden ulko- ja puolustusministerit päättivät aloittaa ihmissalakuljetuksen vastaisen valvonta- ja kriisinhallintaoperaation Välimerellä kesäkuussa.
Hätä Välimerellä on suuri. Kuluvan vuoden aikana lähes 2 000 pakolaista ja turvapaikanhakijaa on hukkunut pyrkiessään Eurooppaan rikollisjoukkioiden järjestämillä salakuljetuksilla.
Yhteisen EU-operaation tavoitteena on estää salakuljettajia lähettämästä ihmisiä huonokuntoisilla aluksilla Afrikan mantereelta Välimeren yli Eurooppaan.
Suunnitelma ei ole pelkkää merialueen valvontaa ja liikennöintiin puuttumista alussuojauksella, vaan se mahdollistaa ilmeisesti myös voimankäytön.
Operaatio antaisi sotilaskoulutuksen saaneille partioille valtuudet tuhota ihmissalakuljettajien veneet Libyan rannikon satamissa. EU ei puhu veneiden tuhoamisesta tai upottamisesta satama-altaisiin vaan toimintakyvyttömäksi saattamisesta.
EU ei pysty ratkaisemaan Välimeren pakolaisongelmaa laivanupotuksella. Pyrky Eurooppaan ei lopu ennen kuin sotilaalliset yhteenotot, köyhyydestä johtuva kurjistuminen ja poliittinen epävakaus loppuvat Afrikan maissa ja Lähi-idässä.
Alusten tuhoaminen on myös moraalinen päätös, mitä ulko- ja puolustusministerit eivät ole tainneet ottaa huomioon.
Ihmiset eivät pakene lähtömaidensa väkivaltaa huvikseen vaan henkensä edestä. Kun reitti tukitaan, pakolaiset jäävät pahimmillaan joko sodan jalkoihin tai kurjuuteen Libyaan.
Viron entinen ulkoministeri, nykyinen europarlamentaarikko Urmas Paet on vertailun vuoksi kysynyt (HS 16.5.), miten Neuvostoliiton miehitystä pakenevien virolaisten olisi käynyt vuonna 1944, jos Ruotsi olisi vakavissaan pohtinut laivojen tuhoamista Viron rannikolla.
Voimankäytön salliminen vaatii vielä hyväksynnän YK:n turvallisuusneuvostolta ja laittomien kuljetusten lähtömaalta Libyalta.
Suomi odottaa YK:n kantaa ennen osallistumispäätöstä. Puolustushallinto on valmiina lähettämään parinkymmenen sotilaan niin kutsutun alussuojausosaston Välimerelle.
Operaation onnistuminen on kiinni Libyan viranomaisten saamisesta mukaan. Rikollinen salakuljetusbisnes toimii Libyan maaperällä, jossa muiden ihmisten hädästä on tullut tuottoisaa liiketoimintaa.
Yhteistyö Libyan viranomaisten kanssa on vaikeaa, sillä maan hallinto on revennyt useampaan osaan ja sopimuskumppanin löytäminen on haastavaa.
Sisällissodan seurauksena Libyassa on kaksi hallitusta. Yksi toimii pääkaupungissa Tripolissa ja toinen, kansainvälisen yhteisön tunnustama hallitus, on paennut maan itäosaan Tobrukiin.
EU:n olisi neuvoteltava sopimus kahden eripuraisen hallituksen kanssa.
Pääkirjoitus