Bergin suluilla Keski-Ruotsissa käy kova vilske. Pyöräilijät ja auringonottajat kansoittavat kanavan varret ja venekunnat toisensa jälkeen seilaavat sulkujen läpi joko kohti Vänernin järveä tai Itämerta.
Puoliltapäivin kaikki pysähtyy, kun ihmiset kääntyivät ihastelemaan sulkuja kohti lipuvaa valkorunkoista m/s Junoa. Vuonna 1874 valmistunut Juno on maailman vanhin jatkuvasti liikenteessä oleva matkustajalaiva.
Juno oli lähtenyt tiistaiaamuna Göteborgista ja oli tuomassa 48 matkustajaa kohti Tukholmaa. Takana oli jo kaksi päivää, edessä vielä toiset kaksi. Kiinnitysköydet lentävät ulos ja Junon miehistö, enimmäkseen nuoria naisia, kiinnittää köydet rivakasti. Käskyjä ei kuulu, sillä Junon kippari komentaa väkeään käsimerkein.
-- Nämä ovat tottuneita ja osaavat hommat, matkustajalaiva Junon kapteeni Tarmo Surakka kehuu väkeään.
Joskus laivat ovat kolistelleet läpi sulkuporttien, mutta nyt matkustajalaiva Juno pudottelee Bergin kohdalla olevat 11 sulkua letkeän rytmikkäästi. Seitsemän suluista sijaitsee aivan perä perää kuin suuret vesiportaat.
Junon ohella myös itse miljöö huokuu historiaa: 1800-luvun alussa valmistunut kanava täytti Ruotsin vuosisatoja vanhat haaveet omasta sisävesireitistä Itämereltä Göteborgiin.
Miehistö hyppäsi järveen
Päivä on helteinen ja sulkujen reunoilla loikoilee satamäärin ihmisiä ottamassa aurinkoa, piknikillä tai pelkästään iäkästä laivaa ihastelemassa. Suluista selvittyään Juno suuntaa Roxenjärven selälle. Laivan kansia kiertävä tyttö lyö ruokakelloa ja matkustajat etsiytyivät ruokasaliin.
Juuri kun on saatu syödyksi, ja väki siirtyy yläkannelle kahville, laiva pysähtyy. Kohta kuuluu puolenkymmentä molskahdusta. Osa laivan naismiehistöstä on hypännyt uimaan.
Lounaan jälkeen laivalle leviää unelias tunnelma. Ihmiset vaipuvat kansituoleihin. Osa lukee ja jotkut vetäytyvät hytteihin päivätorkuille. Junon sängyt ovat kapeat, hytit pieniä, mutta ah niin viehättäviä. Yläkansilla hyttien oviverhot heiluvat pienessä tuulessa.
-- Tämä on hyvä kesätyö. Talvityöni on tankkereilla, Rovaniemeltä maailmalle lähtenyt Surakka kertoo.
Samaa Tukholman ja Göteborgin välistä reittiä ajavat Junon kanssa Diana ja Wilhelm Tham, mutta ne ovat 1900-luvun puolella rakennettuja.
Ruokakello kumahteli taas
Junon matkavauhti on 9 solmua (17 km/h). Kanavan varsia pyöräilevät ehtivät helposti edelle. Pyöräretkeläisiä on paljon ja heille riittää katseltavaa, kahviloita ja retkeilymajoja. Götan kanava vaikuttaa olevan myös pyöräkanava.
Ruokakello kutsuu taas kello 18.15. Kolmen lajin päivällinen on kauniisti katettu ja vielä eilen toisilleen vieraat matkustajat näyttävät olevan jo tuttuja keskenään.
-- Kanavaristeilyllä on syntynyt aivan oma rytmi. Täällä ei ole televisiota, radiota eivätkä kännyt soi. En ole muuten kuullut yhdenkään puhelimen piippaavan, Thorbjörn Nylen kiittelee aluksen rauhaa.
Nylenin pöytäseurue oli monta vuotta jahkaillut, että pitäisi ja pitäisi lähteä Götan kanavalle. Lopulta ystäväpariskunnat lähtivät ja risteily osuikin keskelle heinäkuun lopun helteitä.
-- Eihän täällä mitään iltaelämää ole. Koko päivä oltu ylhäällä. Päivällisen jälkeen laiva alkaa hiljetä kuin itsestään.
Memin sulku, viimeinen ennen merta, kerää matkustajat vielä laivan reelingeille. Sitten raukeus valtaa Junon kannet. Vain ajohytissä palaa valo, jossakin lukulamppu, kun m/s Juno suuntaa pimeälle Itämerelle kohti Södertäljeä ja Tukholmaa.