Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien sairaiden ja vanhusten asiakasmaksut ovat kohtuuttomia. Kunta vie laitoksessa olevan nettotuloista 80 prosenttia. Vain 20 prosenttia jää hoidettavan omaan käyttöön. Avohoidossa tilanne on vielä kehnompi. Maksut määräytyvät kotitalouden yhteisten bruttotulojen perusteella. Maksuilla ei ole mitään kattoa eikä käyttövaraa asukkaalle tarvitse jättää.
Molemmissa tapauksissa tuloiksi lasketaan myös pääomatulot, mutta ei varsinaista omaisuutta, kuten osakkeita, asuntoa tai mummon mökkiä. Tätäkin on yritetty.
Viitisen vuotta sitten SDP ajoi asetusmuutosta, jonka tarkoituksena oli varallisuuden huomioon otto pitkäaikaista laitoshoitoa, kotisairaanhoitoa tai kotipalvelua saavien palvelumaksuissa. Tuolloin kokoomus onnistui estämään sen.
Läheisille laitosmaksut tulevat yllätyksenä. On vaikea uskoa, että hyvinvointiyhteiskunnassa kunta vie vanhusten tuloista lähes kaiken. Lain mukaan kunnat voivat käyttää harkintaa maksuja määrätessään, mutta sitä ei käytetä.
Kohtuuttomia ovat myös sellaiset tilanteet, joissa kotiin jäävä pienituloisempi on riippuvainen laitokseen siirtyvän puolison tuloista. Hallitus onkin esittänyt lakia, jonka mukaan asiakasmaksu laskettaisiin laitoshoidossa olevan ja tämän puolison yhteenlaskettujen tulojen perusteella silloin, kun laitoksessa on puolisoista suurituloisempi. Maksu voisi olla enintään 40 prosenttia puolisoiden yhteenlasketuista tuloista.
SDP:n ja vasemmistoliiton edustajat eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa liittoutuivat keskustalaisten kanssa ja torjuivat maksukaton. Perusteluna on, että 40 prosentin katto suosii suurituloisia. Jos valiokunnan kanta voittaa eduskunnassa, kohtuuttomuus jatkuu: miehensä eteen uhrautunut kotiäiti jää puille paljaille, jos puoliso joutuu pitkäaikaishoitoon.
Hallituksen esitys tähtää köyhyyden poistoon, ei rikkaiden suosimiseen. Jos eduskunta hylkää pykälän, eläkeläiset muistavat asian varmuudella vaaliuurnilla.
Tosiasiassa hallitus on ottanut vasta pienen askeleen, eihän laki edes koskisi yksinäisiä vanhuksia. Heidän käyttövarojaan on nostettava, kun maksupolitiikkaa jatkossa uudistetaan. Samalla on yhtenäistettävä laitos- ja avohoidon tulokäsitteet sekä taattava käyttövara myös avohoidossa oleville.
Riisto ei kuulu hyvinvointivaltioon. Yhteiskunta ei saa takavarikoida rahoja ihmisiltä, jotka ovat vuosikymmeniä maksaneet veroja uskossa, että heidän vanhuusvuotensa ovat turvattuja.
paakirjoitus@kaleva.fi