Taidemuseon johtajalla Taina Myllyharjulla on meneillään juhlaviikot. Hän jättää tehtävänsä Oulussa joulukuun lopussa ja määrää muuttoauton suunnaksi tien Tampereelle.
Myllyharju aloittaa Tampereen taidemuseon johtajana tammikuussa.
Juhlaviikoiksi pimeät pohjoisen illat muuttuivat, kun ystävät, työtoverit ja taiteilijat tahtovat pitää läksiäiset ja kiittää yhteistyöstä.
"Minulla on kalenteri ihan täynnä. Oikeastaan tämä on todella mukavaa", Myllyharju sanoo.
Tunnelma oli toisenlainen, kun Myllyharju saapui viisi ja puoli vuotta sitten. Kaupunki oli uusi ja henkinen säätila kummallinen. Jotenkin oululaisen mullisko.
"En tuntenut olevani kokonaan tervetullut. Suoraan sanottuna se oli tympeää ja raskasta aikaa."
Porukka voi pahoin
Nuoren Myllyharjun valinta oli nostattanut vastalauseita eri kulttuuripiireissä. Epäiltiin, kyseenalaistettiin, arvosteltiin. Valinnasta tehtiin valituskin.
"Päätin olla myrskyistä välittämättä ja näyttää mitä osaan. Luotin itseeni ja ammattitaitooni."
Ouluun tullessa Myllyharjua odotti tehtävä, josta hän oli perillä ja johon osasi varautua. Työyhteisönä taidemuseo ei voinut hyvin.
"Tilanne ei ollut terve. Porukka oirehti ja voi pahoin. Paljolti Oulun työterveyden kanssa saimme purettua tilanteen. Piti tehdä paljon käytännön työtä ja järjestelyjä, palaverikäytäntöjen uudistamisia."
Kaiken tämän seurauksena Myllyharjua alettiin pitää pragmaattisena. Sana tarkoittaa käytännöllistä ja kavahduttaa monia taidealalla.
"Piti sietää sitäkin, että haukuttiin pragmaattisuudesta ja siitä etten tunne taidetta ja taiteilijoita. Homma kääntyi niin päin. Onneksi sain paljon tukea, silloista kaupunginjohtaja Kari Nenosta myöten."
Siltojen rakentamista
Puhelias ja sosiaalisesti lahjakas Myllyharju uiskenteli kuitenkin sisään kaupungin valtaväylille. Tarmolla ja taidolla.
Hän kertoo tutustuneensa ihmisiin vähitellen ja rakentaneensa toimivat välit oululaisiin taide- ja kulttuurialan hahmoihin.
Moni huomasi, että varsinaissuomalainen nainen tietää mitä tekee. Asiat alkoivat pikkuhiljaa lutviutua paremmin.
"Sain aika pian tosi hyviä ystäviäkin."
Myllyharju myöntää, että aikaa ja voimia urakkaan kului.
"Jostain muustahan se kaikki tietysti sitten oli pois. Aloin olla uupunut ja avioliittokin taisi siinä sitten pikkuhiljaa mennä. Muutto ulkomaille teki todella hyvää kaikin tavoin."
Myllyharju asui Englannissa 2005-2006.
Uuden polven johtaja
Myllyharju kuuluu 2000-luvulla esiin astuneisiin kulttuurijohtajiin. 1940-luvun ikäluokka on väistynyt eläkkeelle. Hän tietää, että johtaminen jos mikä on sukupolvikysymys.
"Edeltävällä sukupolvella ei ollut johtajakoulutusta, vaan he olivat opiskelleet taidehistoriaa. Minun sukupolvella johtajakoulutusta jo on."
Hieman huvittuneena Myllyharju kuvailee, kuinka vanha polvi oli kilpaillut keskenään esimerkiksi siitä, kuka on muita hienompi ja kenen taidemuseo on fiinein.
"Asiaan kuului, että piti olla koko ajan kauhean hieno ja intellektuelli. Olla näytillä ja välttää käsien likaamista. Itsestään ei voinut tietenkään tehdä pilaa."
Myllyharju muistelee, että taiteilija J.O. Mallander on käyttänyt tästä ylevästä porukasta nimitystä kulttuurin helmikanat.
"Suurin osa heistä on jäänyt eläkkeelle. Kaikki ajattelevat nyt eri tavalla. Onneksi aika on muuttunut."
Taide virkeässä vedossa
Kolmentoista yön päästä Myllyharju on muualla.
Tampereelta hän katselee Oulun taidemuseota kunnioituksella.
"Halusin Oulussa laittaa niin sanotun kivijalan kuntoon, että sen päälle voidaan rakentaa ja myöhemmin vaikka vähän elvistellä."
Oulun taidekenttä on Myllyharjusta virkeä ja vauhdissa. Kaupunkiin on siinnyt vahva yhteishenki.
"Jos joku menestyy, niin se ei ole keneltäkään pois. Se on mielestäni tajuttu. Oululaiset ovat erittäin arvostettuja koko maassa. Itse asiassa Helsingissä puhutaan paljon täkäläisestä taiteesta."
Kulttuurilautakunta pistää Oulun taidemuseon johtajan viran hakuun joulun jälkeen.
"Paljon on tullut soittoja ja kyselyjä. Täällä on osaava ammattiväki ja sitä on riittävästi. Taidehankintarahat ovat Suomen suurimmat. Oulun taidemuseo on houkutteleva paikka."