Kesämökkikausi on kiihkeimmillään. Matkailuautojen ja asuntovaunujen vanat tukkivat liikenneympyröitä. Mutta tuskaisena mölyäviä perhekuntia ei ole kyydissä, katolle kiinnitetty megafoni ajaa saman asian. Sitä paitsi jokaisen vaunun kylkeen on teipattu kuljettajan päänkuvia sekä numero.
Suomen 2029 eduskuntaan pyrkijää siinä liikkuu todistamassa ihmisen ikävää toisen luo.
Aukioille on koottu hirsisiä pikku rakennuksia. Ryhmä kansanedustajaehdokkaita ryntää niistä laipio heiluen heti ulos, kun kohde on havaittu. Sellaiseksi käy kauppakassin kanssa ohi rollaava mummo.
Vaalityö on julma leikki. Raskaan rupeaman seurauksena moni ehdokas ei muista mitään. Yö sekoittuu päivään, musta muuttuu valkoiseksi. Kahvin turvottamana ehdokas tuskailee jälkikäteen, että mitähän sitä on tullut sanotuksi.
Kampanjan kovuus selviää matemaattisesti. Jos jokainen ehdokas vetää kahden viikon vaalikiertueen ja tapaa joka päivä suunnilleen sata ihmistä, niin 2029x14x100 on yhtä kuin 2840600. Eli lähes kolme miljoonaa suomalaista tulee kätellyksi.
Kansalaisen uskottava kättely sujuvine mainospuheinen vie ehdokkaalta viitisen sekuntia, eikö? Näinä aikoina tasavallassa paiskataan kättä 2500 tuntia.
Se tekee yli 357 työpäivää, kun kahvi- ja ruokatauot on vähennetty. Mikäli työn tekisi yksi ihminen, urakkakättelijä, hän joutuisi vispaamaan tenniskyynärpäätään lähes puolitoista vuotta. Lukuun on sisällytetty viikon talviloma ja neljän viikon kesäloma.
Menkääpä katsomaan, kuinka Rotuaarilla käy kuhina. Käsipäivät vaihtavat omistajaansa. Jokainen numerollinen on hirveän hövelinä tiedustellen juuri sinun arjen ongelmakohtia.
Äsken erästä ehdokasta alkoi puolen tunnin mökillä olo hiukoa. Niinpä tämä käveli siihen viereen Letkunpuiston grillille. Myyjä avasi luukun ja tiedusteli, mitä saisi olla?
”Munahampurilainen, välissä ananasaurinko.”
”Laitanko kaikki mausteet?”
”Älä nyt helkkarissa, pitäähän noille äänestäjillekin jättää.”