Kolumbialaisella siirtolaispapilla isä Miguelilla on paljon kerrottavaa niiden 12 vuoden varrelta, jotka hän on asunut New Yorkissa. "Monille tämä on kuin eläisi luvatussa maassa lainsuojattomana", hän kertoo kuvatessaan kaupungin satojen tuhansien laittomien latinosiirtolaisten asemaa massivisessa siirtolaismielenosoituksessa New Yorkin kaupungintalolla.
Sadat tuhannet ihmiset eri puolilla Yhdysvaltoja olivat samaan aikaan samoilla marsseilla, joiden tarkoituksena on herättää Yhdysvallat tunnustamaan laittomat siirtolaiset lailliseksi osaksi tämän päivän amerikkalaista todellisuutta.
"Yhdysvallat tarvitsee meitä enemmän kuin koskaan, mutta se ei halua tunnustaa meitä osaksi yhteiskuntaa", isä Miguel sanoo.
Papeille helposti
työlupa
Poiketen suuresta osasta seurakuntalaisiaan, isä Miguel on maassa laillisesti. Uskontokuntien työntekijät ovat yksi niistä harvoista ammattiryhmistä, jotka saavat helposti työ- ja oleskeluluvan Yhdysvaltoihin.
Miljoonille muille maassa ilman laillisia papereita vuosiakin asuneille laillisen oleskelu- ja työluvan saaminen on nykyisten siirtolaislakien mukaan käytännössä mahdotonta.
"Olen ollut täällä jo kuusi vuotta ja koko elämäni on jo täällä. Minulla on täällä myös kolumbialainen vaimo ja kolme- ja yksivuotiaat tyttäret, jotka molemmat ovat Yhdysvaltain kansalaisia, koska he ovat syntyneet täällä", Santiago kertoo. Hän pyytää olemaan kertomatta sukunimeään, siitä voi tulla vaikeuksia.
Huonosti palkattuja
töitä riittää
Isä Miguelin mukaan laittomien siirtolaisten elämä on kummallista tasapainoilua kahden todellisuuden välissä. Heille riittää huonosti palkattuja töitä vaikka kuinka paljon. Monet siirtolaiset joutuvat tekemään kahta tai kolmea työtä päällekkäin, koska rahat eivät muuten riittäisi, mutta samalla he elävät yhteiskunnan vähäisenkin tukiverkon ulkopuolella.
"Jos joutuu ryöstön kohteeksi, poliisille soittamisessa on riski päästä itse karkoitettavien listalle. Sama koskee sairastumista", Isä Miguel kertoo.
"Minulta on kuollut viimeisen puolentoista vuoden aikana neljä seurakuntalaista siksi, etteivät he uskaltaneet hakea lääkärin apua ennen kuin oli liian myöhäistä. Syykin on sama kuin poliisin pelossa, ilman laillisia papereita elävät ihmiset yrittävät välttää kaikin keinoin kosketusta viralliseen Amerikkaan", isä Miguel jatkaa.
Terrori-iskut
muuttivat käytännön
Aikaisemmin New Yorkin osavaltio noudatti vuosikausia käytäntöä, jonka mukaan poliisien tai sairaaloiden ei tarvinnut raportoida laittomista siirtolaisista maahanmuuttoviranomaisille. Lisäksi heille heille myönnettiin viime vuoteen asti ajokortteja ja annettiin henkilönumero verojen maksua varten.
Taustalla oli niin New Yorkissa kuin monissa muissakin osavaltioissa sen tosiasian tunnustaminen, että halvalla työskentelevät laittomat siirtolaiset olivat keskeinen osa amerikkalaisten omaa hyvinvointia.
Syyskuun 2001 terrori-iskut muuttivat monta asiaa. Laittomia siirtolaisia alettiin syyllistää väittämällä heitä uhaksi amerikkalaisten turvallisuudelle. Todellisuudella ei aina ole niin väliä. Heistä on saatu myös sopiva syntipukki selittämään amerikkalaisten omien työpaikkojen kiihtyvää katoamista Aasian halpatuotantomaihin.
Armahdusta
odotetaan
Santiagon mukaan hän ei odota mitään muuta niin paljon kuin uutta siirtolaislakia, joka toisi armahduksen ja laillistaisi hänen kaltaistensa aseman tässä unelmien yhteiskunnassa.
"Vaikka minulla ei olisi mitään oikeuksia, olen silti maksanut jo vuosi vuotta veroja Yhdysvalloille. On kummallista, että rahamme kyllä kelpaavat vaikka meitä muuten ei kaivattaisi", hän ihmettelee.
New Yorkin kaupungintalon aidan vieressä tyttärensä Marian kanssa istuvalla Jose Colbertilla on hänelläkin oma tarinansa Yhdysvaltain laittomien siirtolaisten tämän hetken todellisuudesta.
"Vaimoni karkoitettiin viime vuonna takaisin Filippiineille. Minä sain jäädä Marian kanssa jäädä, koska olemme kansalaisia. Avioliitolla ja lapsella ei ollut mitään väliä karkotuspäätöksessä, koska hän oli alun perin tullut maahan laittomasti", Colbert jatkaa.
"Minä en voi muuttaa Filippiineille, koska minulla ei olisi siellä mitään sellaisia töitä, joilla voisin elättää perheeni. On pakko olla täällä ja säästaa niin paljon kuin mahdollista. Kuuden-kahdeksan vuoden päästä saamme ehkä hankittua talon sieltä ja perhe pääsee jälleen yhteen", Colbert toivoo
"Maria ei oikein ymmärrä, missä äiti on. Puhumme joka viikko puhelimessa, mutta sekin on kallista. Kunpa amerikkalaiset ymmärtäisivät, etteivät siirtolaiset ole rikollisia, vaan työtä tekeviä ihmisiä, jotka haluaisivat enemmän kuin mitään muuta osaksi tätä yhteiskuntaa", Colbert toivoo ja heilauttaa siirtolaismielenosoituksen järjestäjien jakamaa tähtilippua.