Eduskunta on saamassa lähiaikoina käsiteltäväkseen ehdotuksen lainmuutoksesta, jolla on määrä kumota vuoden 1992 viljelemättömyyssopimukset. Muutos vapauttaisi noin 17 000 sopimusten alaista peltohehtaaria käyttöön ilman erillisiä viranomaistoimia.
Maa- ja metsätalousministeriössä uskotaan, ettei ehdotus tule kohtaamaan vastustusta.
Lainmuutos muun muassa selkiyttää epäselvää tilannetta kiinteistökauppoja tehtäessä, sillä viljelijöiden ja maatalousviranomaisten välillä laadittujen sopimusten merkitystä rasitteena ei monesti tiedetä, lainsäädäntöneuvos Esko Laurila sanoo.
Maatalouden ylituotannon pienentämiseksi tehdyt sopimukset painottuvat maan pohjois- ja itäosiin sekä sisäosiin.
Lisämaita
kaivataan
Tukipäällikkö Jukka Tuovinen Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksesta arvioi, että lainmuutoksella tulee olemaan selvä vaikutus keskuksen alueella, jossa peltoa raivataan enemmän kuin muualla, 1 500-2 000 hehtaaria vuosittain.
"Varsinkin viljeltyjen alueiden sisälle jääneiden sopimuspeltojen käyttöön saaminen kiinnostaa viljelijöitä. Lisämaista on paikoitellen kovaakin pulaa. Niistä on ollut parin viime vuoden aikana tehty melko paljon kyselyjä", hän kertoo.
Tuovisen mukaan sopimuspeltojen ostaminen tai vuokraaminen on helpompi tapa hankkia lisää viljelyalaa kuin raivaamalla sitä metsästä ja suosta. Maataloustukien saamisen kannalta valittavalla tavalla ei ole merkitystä.
TE-keskuksen alueella lainmuutoksen alaisia sopimuksia tehtiin vuonna 1992 noin 300, joiden piirissä on tarkastaja Veikko Kasurisen mukaan 1 900-2 000 hehtaaria viljelymaata.
Valtaosa
metsitetty
Kasurinen tulkitsee lainmuutoksen koskevan sekä vähentämissopimuksia että viljelemättömyyssopimuksia, joita molempia tehtiin tasapainottamislain puitteissa.
Koska sopimustentekijöitä velvoittava kymmenen vuoden aikaraja on viimeisiltäkin viljelijöiltä kulumassa pian umpeen, lainmuutoksella ei ole hänen mielestään käytännössä kovin isoa merkitystä.
Kaikkien sopimuspeltojen ottaminen viljelyyn ei ole enää oikein mahdollistakaan, koska moniin sopimuksiin sisällytettiin metsittämisvelvoite.
Valtaosa sopimusalasta on muuttunut metsäksi ilmeisesti pysyvästi.
Esko Laurila uskoo kuitenkin, että osa viljelemättömyyssopimusten alaisista pensoittuneista pelloista voidaan saada käyttöön melko vähäisilläkin toimilla.
"Tiloilla voi olla myös kunnossa olevia rakennuksia, jotka edistäisivät yhdessä peltojen käyttöönoton ohella osa-aikaisen tai pysyvänkin asutuksen säilymistä harvaan asutulla maaseudulla."
Suomen liityttyä Euroopan unioniin vuoden 1992 viljelemättömyyssopimukset pidettiin voimassa, koska niiden tekemisestä oli kulunut vasta lyhyt aika ja maksetut korvaukset olivat poikkeuksellisen korkeat.
"Käytössä oli kertakorvaus tai jaksotus viidelle vuodelle. Pyrittiin hakemaan käypä korvaushinta, joka tietenkin vaihteli alueittain. Keskimäärin se oli 10 000 markan luokkaa hehtaarilta", Laurila arvioi.