Ensimmäinen kirjastokortti ja Tiina-kirjat. Rakkausromaanihyllyn lumo teini-iässä ja Barbara Cartland. Tarinan vangitseva imu ja aamuyöhön palava lukulamppu.
Kielletyt teokset ja niiden salaselailu kirjaston hyllyjen välissä. Lehtilukusalin yskähdykset ja kääntyvien sivujen rapina. Opintosalin tuttu ikkunapaikka ja käsinkirjoitetut muistiinpanot tenttikirjoista.
On vaikea valita kaikkein tärkeintä kirjastomuistoa. Kaikkia niitä kuitenkin yhdistää oma hiljainen tila, mielikuvitus ja tiedonjano.
Kirjastot ovat keskeinen osa muistia, kulttuuria ja yhdenvertaista sivistyksen mahdollisuutta. Suomessa lainausten määrä suhteessa väkilukuun kuuluu maailman korkeimpiin. Kirjastolain mukaan kirjastojen tehtävänä on tukea ja edistää aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa, tasa-arvoa ja sananvapautta.
Helsingissä avataan pian Keskustakirjasto Oodi, joka on jo nimetty uuden aikakauden tai tulevaisuuden kirjastoksi. Sen kunniaksi Yle Kulttuuri on suunnitellut laajan kirjastoaiheisen ohjelmakokonaisuuden.
Yle Areenasta löytyy viehättävä sarja Kirjastotarinoita-nimisiä lyhytdokumentteja, joissa tutustutaan esimerkiksi lapsia kuuntelevaan lukukoiraan, Pelson vankilan kirjaston suosikkiteoksiin sekä Tunturi-Lapissa kiertävään kirjastoautoon.
Ylen nettisivuilla kerätään hauskoja ja koskettavia kirjastomuistoja. Sosiaalisessa mediassa rakkautensa kirjastoon voi tunnustaa hashtagillä #kirjastotarina. Yhdelle kirjasto on ollut turvasatama vaativissa elämänvaiheissa, toinen käärii lahjaksi puolisolle pinon huolella valittuja lainakirjoja, kolmas on jopa mennyt naimisiin kirjastossa.
Millaisia ovat aikuisiän kirjastotarinani?
Lapset ovat kesälomalla ja romaanin käsikirjoitus kesken. Palaan opintosaliin, samalle nurkkapaikalle kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Tunnen itseni nuoreksi ja kevyeksi, mutta huomaan, että pihlaja on kasvanut ikkunan takana valtavan suureksi.
Ensimmäistä kertaa omatoimikirjastossa illalla. Olen yhtä aikaa kuningatar ja rikollinen: miten ihmeessä voin kuljeksia hyllyjen keskellä aivan yksin? Vilkutan varalta valvontakameran suuntaan. Ihan hyvissä aikeissa ja kiltisti täällä ollaan.
En onnistu lainausautomaatilla. Astelen nolona tiskille ja kysyn, onko lainoja liikaa. Kirjastonhoitaja sanoo ensin, ettei niin ole käynyt koskaan, mutta nauraa sitten ja sanoo, että nytpä taisi käydä. Selitän hämmentyneenä, että haen lukemiset ja äänikirjat koko perheelle. Ja että vähän muillekin, lähipiirin ikäihmisille jotka eivät itse pääse. Ja että mies huolehtii eräpäivät ja se on muuten aika toimiva työnjako.
Kirjastonhoitaja nauraa yhä, järjestää ongelman ja nauru tarttuu minuun.
Lähtiessäni purskahdan anteeksi ja kiitos.
Kirjoittaja on oululainen kirjailija.