Helikopterilentäjä Tuomo Juvonen otti 1980-luvun lopulla neljännesmiljoonan markan lainan, jotta pääsi suorittamaan helikopteriansiolentäjän koulutuksen Helsingin Malmilla. Vuoden mittaisen koulutuksen jälkeen mies on lentänyt muun muassa Mediheliä sekä kuljettanut reittilennoilla turisteja ja bisnesmiehiä Suomenlahden yli.
"Sama summa yliopisto-opiskelijalla kuluu helposti opintoihinsa, minä sain sillä rahalla ammatin vuodessa. Olen ollut valintaani tyytyväinen."
Tuomo Juvonen vakuuttaa, että lentäjäksi voi opiskella kuka tahansa terve ihminen. Työssä olevien helikopterilentäjien terveyttä ja lentotaitoa tarkkaillaan vuosittain. 40 vuoden iän saavuttaneilla tarkastukset muuttuvat puolivuosittaisiksi.
Juvonen siirtyi viime kesänä Copterlinen Helsinki-Tallinna-reitiltä Ouluun lentämään lääkäri- ja pelastushelikopteri Sepeä. 14-paikkainen Sikorsky S-76+ -kopteri vaihtui pienempään ja espoolaismiehen työmatka kasvoi huimasti. Sepen puikoissa tehtävien kirjo on laajempi ja työolosuhteet ovat erilaiset kuin Etelä-Suomen pelastuskopterien ohjaimissa.
"Pääkaupunkiseudulla laskeudutaan usein ahtaalle asfaltti-
pläntille, mutta toisaalta pimeän aikaan valoa riittää ruuhka-Suomessa ydinkeskustan ulkopuolellakin."
Viime torstaina Juvonen lennätti lääkärin Tyrnävän kuolonkolarin tapahtumapaikalle. Valtaosassa Sepen hälytyksiä lentäjän tehtävä on vain kuljettaa lääkäri mahdollisimman nopeasti avun tarvitsijan luo, mistä tämä matkaa sairaalaan ambulanssin kyydissä.
"Minun kiireeni loppuu yleensä siihen, kun saan lääkärin potilaan luo. Potilas kuljetetaan helikopterilla hoitoon vain silloin, jos on äärimmäinen kiire esimerkiksi leikkaukseen."
Jokainen Sepen neljästä lentäjästä päivystää kerrallaan neljä vuorokautta putkeen, ja kuhunkin päivystysvuorokauteen saa sisältyä korkeintaan 12 lentotyötuntia. Päivystysrupeama on pitkä, mutta niin ovat vapaatkin: kuukauteen mahtuu vain kaksi työvuoroa. Tuomo Juvosen vapaa-aika kuluu Espoossa perheen ja omakotitalon parissa sekä pojan motocross-harrastusta seuraten. Sen enempää vauhtia hän ei vapaalla kaipaa.
Suurin osa ajasta hälytysten välillä kuluu paperitöitä tehden, kopteria ja varusteita huoltaen sekä tietenkin leväten, sillä lentäjän on oltava joka hetki hyvin syönyt ja levännyt. Myös lentosään tarkkailu on olennainen osa työtä, eikä alle 2 000 metrin näkyvyydellä ilmaan ole nousemista. Huonolla säällä lääkäri ja lentoavustaja tekevät "autokeikan" eli lähtevät hälytykseen autolla helikopterin sijaan.