Opiskelijat ovat varovaisia ottamaan velkaa opiskelujensa rahoittamiseksi. Velan kanssa on aina syytä olla varovainen, mutta opintoihin otettu velka on varmasti sitä kaikkein terveintä.
Opiskelijat tempaisivat opintuen puolesta Helsingissä keskiviikkona. Tuki on opiskelijoiden mukaan jäänyt pahasti jälkeen hintojen yleisestä noususta. Kelan tutkimuspäällikkö Ilpo Lahtinen sanoi Kalevassa torstaina, että ”jos opintotukeen olisi tehty 1990-luvulta lähtien vuosittaiset inflaatiokorotukset, sen pitäisi nyt olla noin 350 euroa”.
Nykyisin korkeakouluopiskelija saa opintorahaa 298 euroa kuukaudessa. Sen päälle voi saada 200 euroa asumislisää sekä noin 300 euroa valtion takaamaa opintolainaa kuukautta kohti.
Kaikkineen, nostettu opintolaina mukaan lukien, opiskelija voi saada kuukausittain noin 800 euroa tukea.
Etenkin pääkaupunkiseudulla, missä asuminen on kalliimpaa kuin muualla maassa, summalla ei määrättömiä kulutusjuhlia vietetä.
Opintotuki on kaiken lisäksi vielä niitä harvoja tukimuotoja, joita ei ole tällä hetkellä sidottu yleiseen elinkustannusindeksiin. Tilanne muuttuu torstaina julkistetun budjettikehyksen myötä vuoden 2014 elokuussa. Kysyä voi, miksi indeksiin sitomista vitkuteltiin. Koulutus on ainakin juhlapuheissa nostettu
Suomen kriittiseksi menestystekijäksi.
Velkaa opiskelijat eivät mielellään opintojensa rahoittamiseksi ottaisi. Suomen ammattikorkeakouluopiskelijain liiton Samokin puheenjohtaja Mikko Valtonen sanoi opiskelijoiden haluavan säilyttää nykyisen opintorahapainotteisen opintotuen. Hän sai näkemykselleen tukea Kelasta.
Velan kanssa on syytä olla varovainen aina, mutta opiskeluun otettu velka on lajissaan takuulla siitä parhaasta ja turvallisimmasta päästä. Kyse on kuin investoinnin rahoittamisesta. Jos valtion takaama laina on tapa saada itselleen tutkinto, joka luo hyvän elämän ja uran edellytykset, niin siitä vaan ja epäröimättä.
Pitää muistaa, että yhteiskunta tukee jo nykyisellään suomalaisen nuoren opiskelua tavalla, joka hakee vertaistaan jopa kansainvälisesti. Opetus on peruskoulusta yliopistoon saakka opiskelijalle maksutonta – ja monin tutkimuksin korkealuokkaiseksi todettua.
Maailmalla hyvissä yliopistoissa pelkkä opetus voi maksaa kymmeniätuhansia euroja lukuvuodessa. Suomessa ei lukukausimaksuja ole. Pieni osuus lainaa ei voi olla kohtuutonta.
Yhteiskunta voi myös käyttää luovuutta opiskelijoiden aseman tukemiseksi. Valtio voisi esimerkiksi antaa bonuksena puolen vuoden opintorahan kouraan jokaiselle, joka alittaa opiskelulle asetetut tavoiteajat vaikkapa vuodella. Sekä opiskelija että yhteiskunta voittaisivat nykytilanteeseen verrattuna.
Tai edelleen valtio voisi opintotukia leikkaamatta soveltaa joko nollaverotusta tai hyvin kevyttä verotusta ansiotyössä käyvään opiskelijaan, joka työssäkäynnistä huolimatta suorittaa tutkintonsa tavoiteajassa.
Jälleen sekä yhteiskunta että opiskelija molemmat päivän päätteeksi voittaisivat.
Ilmainen raha vain harvoin kannustaa. Ei myöskään se, että ahkeruudesta rangaistaan, edes opiskelijan kohdalla.