Asuntomarkkinoiden ei haluta eikä niitä saa päästää ylikuumenemaan. Lainakatto kiristää lainahanoja, mutta pakottaa myös talouden pitkäaikaiseen suunnitteluun.
Asunnonostoa harkitsevilla on vielä kaksi vuotta aikaa käydä pankinjohtajan puheilla, jos haluavat saada asuntolainan ilman lainakattoa. Vireillä oleva lainakatto on puhuttanut paljon ja ehtinyt aiheuttaa hämminkiä rahoitusmarkkinoilla.
Siksi valtiovarainministeriö julkisti viime viikolla poikkeuksellisesti tiedot valmisteilla olevasta ehdotuksesta, jolla luototusta ryhdytään säätelemään. Lakiesitys valmistuu tänä keväänä ja tulee voimaan heinäkuun alussa 2016.
Lainakaton ajankohtaa on ihmetelty, sillä juuri nyt ei taloudessa olla ylikuumentuneessa tilanteessa. Päinvastoin, asuntokaupan tyrehtyminen heikentäisi kokonaiskysyntää, joka muutenkin on vaikeuksissa.
Kyse onkin ennakoivasta toimenpiteestä, jolla halutaan varmistaa kansantalouden ja rahoitusmarkkinoiden pitkän aikavälin vakaus. Vakauden säilyttäminen asuntoluottomarkkinoilla on tärkeää, sillä raju koron tai työttömyyden nousu näkyisi nopeasti kansantaloudessa ja kulutuksessa.
Kokonaistaloudelliset vaikutukset voisivat olla kohtalokkaat kuten 1990-luvulla, kun Suomi sukelsi lamaan, korot nousivat taivaisiin, ihmiset jäivät kahden asunnon loukkuun ja takausvastuut veivät omaisuuksia. Sellaista ei hevin haluta kokea uudestaan.
Asuntoluottojen alhainen korkokanta ja pitkät laina-ajat ovat poikkeuksellinen tilanne suomalaisille. Alhainen korkokanta on helpottanut asunnonostajien elämää, mutta on samalla johtanut asiakkaita ja pankkeja huolettomaan lainanottoon ja -antoon.
Vaivalloista etukäteissäästämistä ei ole tarvittu, ja heti kerralla on voitu ostaa riittävän iso asunto. Koronnousun vaaroihin ei välttämättä ole varauduttu.
Omistusasunto on kuitenkin välttämätön asumismuoto, sillä vuokra-asuntomarkkinat ovat keskiluokan tarpeiden kannalta kehittymättömät. Ei siis ihme, että asuntoluotot ovat velkaannuttaneet kotitaloudet nopeaa tahtia 2000-luvulla.
Kahden vuoden päästä pankki saa myöntää asunnon hankintaa varten lainaa enintään 90 prosenttia sitä varten annettavien vakuuksien käyvästä arvosta. Käytännössä ostajalla pitää olla kymmenen prosentin omarahoitusosuus valmiina.
Ensiasunnon ostajalla lainakatto on 95 prosenttia, joten etukäteissäästöjä pitää hankkia ainakin viisi prosenttia. Lisäksi Finanssivalvonnalla olisi poikkeustilanteessa valtuudet tiukentaa lainakattoa vielä toiset kymmenen prosenttiyksikköä.
Kuluttajan kannalta on tärkeää, että asuntolainoituksessa ei mennä poukkoillen ääripäästä toiseen. Parhaassa tapauksessa lainakatto hillitsee asuntojen hintojen nousua. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asuntojen hinnat ovat karanneet kohtuuttoman korkealle.
Lainakatto panee vipinää sijoittajiin, mutta nostaa myös asuntosäästöpalkkiojärjestelmän takaisin jaloilleen. Ensiasunnon ostajien asuntosäästöpalkkiojärjestelmä on elänyt hiljaiseloa, kun pankkien lainahanat ovat olleet löysällä.