Latteita, arkipäiväisiä ihmisiä ei tunnuta arvostettavan. Latteita pidetään värittöminä, mauttomina ynnä hajuttomina. Kun sellainen ihminen kävelee halpakaupan hyllyjen välissä, niin ainoa mihin huomio kiinnittyy on sandaalien läikinä lattiaa vasten.
Miksi tavallisen ihmisen ydinosaamisalue, taivastelu ja perässä hiihtäminen, ei ole kovassa kurssissa? Minkä tähden näyttävyys ja mieleenjäävyys ovat haluttuja ominaisuuksia?
Nykyään henkilön pitää olemuksellaan tehdä asiat selviksi yhdellä vilkaisulla. Seisomisasento viestii ekonososiaalisen aseman. Karismaa pitää olla vähintään sadan neliön avokonttorin tarpeisiin.
Oulussa on joitakin tällaisia erikoisuuksia, päänkääntäjiä. Suurin piirtein yksi tuhatta arkipäiväistä kohden.
He saattavat olla entisiä urheilijoita tai kulttuuriradikaaleja, kauneuskuningattaria, yliopiston tutkijoita tai hallituksen puheenjohtajia. Kun tällainen hulmukka astuu saliin, käy kohahdus. Nyt hän tuli.
Että se ottaa päähän. Tavallinen tuntuu kuin vedellä laimennetulta verrattuna kiinnostavaan lajitoveriinsa. Hän kihahtaa nuppiin kuin väkevä viini.
Tämä välkehtivä persoona osaa ottaa yleisönsä, sanailla omaperäistä pohdiskelua tavattoman rikkaasti, makoisin herjan heitoin. Arkinen persoona vääntää rautakangesta puolituhmaa pikkukallea ilman että kukaan värähtäisi.
Ensivaikutelmasta on tullut liian määräävä tekijä. Ollaanko siellä samaa mieltä.
Arkista enemmistöä kurmuutetaan, sen itsetuntoa riistetään ja banaaliutta poljetaan. Siihen on syynsä. Erikoinen ihminen tietää olevansa loppujen lopuksi muiden kaltainen keskinkertainen junnaaja. Hän pelkää tipahtavansa laimeuden hetteeseen hetkenä minä hyvänsä. Siksi jokapäiväistä värittömyyttä katsellaan pitkin nenänvartta.
On aika nousta sortajaa vastaan.
Me naapurilähiöläiset! Me valmiiksi viipaloidun leivän ja teollisen sekoitesiiderin kuluttajat! Tempaiskaamme tuulipuku päältämme ja nostakaamme se salkoon. Vaadimme oikeutta olla mitättömiä 24 h/vrk.
Jokainen saa lyöttäytyä meidän porukkaan. Tänne mahtuu.
PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi